Kesän aikana toimitus keskittyy lomailuun ja ehkä valmistelee pidempiä tutkivia juttusia, jotka ovat tavallisessa viikkotahdissa työläitä toteuttaa. Lisäksi päivittelemme hieman verkkosivujemme rakennetta. Unelmissa on myös jo perinteeksi tuleva toimitusretriitti.

Syksyn myötä palaamme julkaisutoimintaan raikastuneina ja mahdollisesti monipäisempinä. Seuraava juttu julkaistaan syyskuun alussa viikolla 36. Tällä hetkellä kuumeisin pohdinta liittyy sen numerointiin: julkaistaanko se viikkonumeroa vastaavalla numerolla 36/2020 vai järjestyslukua vastaavalla 26/2020?

Diletantin kevät paketissa

Kuten edellisen kappaleen lopusta saattoivat laskutaitoisimmat päätellä, tämä on Diletantin 25. julkaisu, joka mukaan lukien lehdessä on julkaistu 13 sepustusta, kolme pääkirjoitusta, kolme satiiria ja 6 selvitystä.

Luetuimmat jutut olivat TEKin vaalit, Eläinsanuejoukosto ja Koronakappaleet, mikä heijastelee hyvin ensimmäisen pääkirjoituksen julistusta aikeistamme julkaista kevyempää hupailua, pohdiskeluja pysyväisemmistä ilmiöstä ja ajankohtaisista aiheista. Lupaavasti moni juttu vaikuttaa olleen ainakin laajuudessaan ainutlaatuista suomenkielistä tarkastelua kustakin aiheesta.

Muuten konsepti on osoittautunut toimivaksi. Yhdessä kirjoittaminen on miellyttävä tapa puuhastella, ja on sopinut erityisen hyvin korona-ajan harrastukseksi. Kirjoittaminen asynkronisesti etänä on merkittävästi helpompaa kuin vaikkapa pallopelit tai puhallinsoitto. Diletantistisena harrasteluna kirjoittelu on kuitenkin ennen kaikkea omaa mielenkiintoa ja hauskanpitoa, ja tämä tavoite on saavutettu: tähän asti amatöörijulkaisutoiminta on ollut hauskaa!

Palautujadiletantti kirjoittaa levostaan

Palautuminen on tärkeää ihmiselle ja monen sellaisen diletantismin kohde: stressistä ja sen hallinnasta elää kokonainen lifestyle-teollisuudenhaara. Aiheesta onkin helppoa tehdä heppoisia mutta vakuuttavan kuuloisia väitteitä: Palautuminen sanana viittaisi johonkin normaalitilaan pääsemiseen, mutta onko normaalitila oikeasti stressi ja väsymys, ja loman aikainen vähästressisyys poikkeustila?

Joidenkin viittaamattomien tutkimusten mukaan loman positiiviset vaikutukset kestävät jopa kahdeksan viikkoa, joten yhdessä kuuden viikon loman kanssa matalalla pysyväisellä stressitasolla voisi viettää 14 viikkoa, jos ei laske loman alussa “normaalin” stressitason saavuttamiseen kuluvaa aikaa. Diletantin epämääräisten tietojen mukaan noin kahdeksan lomapäivää on välttämätön minimi sille, että ihminen palautuu työn aiheuttamasta kuormituksesta. 

Moni luulee, että lomailusta saisi jonkinlaisia hyvinvoinnin extrapisteitä, joiden avulla saisi supervoimia jaksamiseen. Loman funktio on kuitenkin palautua kertyneestä rasituksesta. Lisäksi se tarjoaa kontrastin, jonka kautta itse kukin voi tarkastella omaa jaksamistaan arkena. Jokainen on oman lepäilynsä diletantti.

Hyvää kesää!