|
Marinin-Rinteen hallituksen hallitusohjelmassa vuodelta 2019 todetaan, että ruuhkamaksut mahdollistava lainsäädäntö säädetään. Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei lakia olekaan tulossa. Miten tässä näin kävi ja mitä menetämme, kun ruuhkamaksuja ei tule?
Ruuhkamaksulakia ei ole tulossa
Diletantin Valtiovarainministeriöstä (VM) saamien tietojen mukaan ministeriössä ei tällä hetkellä valmistella ruuhkamaksulainsäädäntöä. Myöskään hallituksen eduskunnalle antamassa lainsäädäntöohjelmassa ei ole mainittu ruuhkamaksulakia. Ruuhkamaksuja ei siis todennäköisimmin voida ottaa käyttöön vielä tällä vaalikaudella.
Yksi mahdollinen syy ruuhkamaksulain hautaamiselle on hiljattainen muuttunut asenneilmasto: autoilija-identiteetin merkitys ja polttoaineen hinta ovat molemmat kohonneet. Ruuhkamaksut ovat jotenkin kääntyneet asiaksi, joka kurittaisi maaseudun autoilijoita, vaikka ruuhkamaksut todennäköisesti otettaisiin ensimmäisenä käyttöön pääkaupunkiseudulla. Lisäksi ruuhkamaksuista puhutaan välillä keinona vähentää autoilun päästöjä, vaikka niiden tarkoitus on sujuvoittaa liikennettä. Tämä on omiaan lisäämään sekaannusta ruuhkamaksuista. Ruuhkasta joutuu maksamaan tavalla tai toisella
Ruuhkamaksuja maksetaan ruuhkautuneella tiellä ajamisesta. Ajatus on, että maksulla tehdään ruuhka-aikana ruuhka-alueilla autoilusta vähemmän houkuttelevaa verrattuna muihin vaihtoehtoihin, jolloin autoilu ruuhka-aikana vähenee ja liikenne sujuvoituu. Maksut muuttuvat ruuhkaisuuden mukaan: jos ihmiset joukolla vaihtavat pois autoista, voidaan maksua alentaa.
Autoilijat joutuvat joka tapauksessa maksamaan ruuhkasta: nykyisellään he jonottavat ja kallisarvoista aikaa kuluu. Kuten muun muassa ekonomisti Heikki Pursiainen on kuvannut MustReadissa, tämä on kovin tehoton tapa jakaa rajallista tiekapasiteettia. Kyseessä on klassinen yhteismaan ongelma. Autoilu säästää autoilijalta paljon aikaa verrattuna vaihtoehtoihin, mutta samalla hidastaa kaikkia muita autoilijoita. Lopputuloksena kaikki autoilijat yhteensä menettävät hirveästi aikaa. Nurinkurisesti ajanhukka haittaa eniten niitä, joilla oli polttavin syy autoilla: ruuhkassa seisominen ei haittaa, jos ei ollut alkujaankaan kiire minnekään. Tavarakuljetusten seisominen taas on oikea kustannus, ja vaikka ruokakauppatilauksen oikea-aikainen toimitus hankaloituu ruuhkien takia. Ruuhkassa seisominen kohdistaa “kustannuksen” siis juuri niihin, joilla olisi suurin tarve autoilla. Sunnuntaiajelijat ja mukavuusautoilijat vievät kaistatilaa sitä oikeasti tarvitsevilta. Linja-autokaistat ovat yksi esimerkki ratkaisusta, jolla suojellaan tarpeellisempaa autoilua turhemman autoilun aiheuttamalta ruuhkalta. Samalla tavalla ruuhkamaksut vapauttaisivat tilaa tavarakuljetuksia ja muuta hyödyllisempää liikennettä varten. 
Ruuhkassa seisominen vie aikaa, ja aika on rahaa. Kuvituskuva.
Maksuista on paljon hyötyä
Ruuhkamaksut on mediassa esitetty vain yhtenä uutena pakollisena
kustannuksena autoilijoille niiden hyötyjen korostamisen sijaan. Todellisuudessa kokemukset maksuista ovat olleet positiivisia muun muassa Lontoossa, Tukholmassa, Oslossa ja Göteborgissa. Ruuhkamaksut ovat vähentäneet ruuhkia, liikenneonnettomuuksia, matka-aikojen vaihtelua ja liikenteessä kulutettua aikaa. Ihmiset ajavat jonkin verran ihan huvikseen ja mukavuudenhaluisuuttaan, eivätkä suinkaan kaikki automatkat ole täysin välttämättömiä. Kun vähemmän tarpeellinen autoilu siirtyy joko ruuhka-aikojen tai -alueiden ulkopuolelle, liikenne vähenee ja siksi sujuvoituu. Näin kaikkien matka-ajoista tulee lyhyempiä ja ennustettavampia. Lisäksi ruuhkamaksuilla kerätyt varat voidaan käyttää esimerkiksi liikennehankkeisiin, joukkoliikenteen parantamiseen tai vaikka veronalennuksiin kaikille. Ruuhkamaksun tarkoitus on sujuvoittaa liikennettä, ei rajoittaa sitä. Tarkoituksena on vähentää ruuhkaisten tieosuuksien liikenteen määrää sen verran, että liikenne sujuu - Liikenne- ja viestintäministeriön selvitys vuodelta 2011
Näiden lisäksi ruuhkamaksuilla on HSL:n vuoden 2019 esiselvityksen mukaan yhteiskuntarakennetta eheyttävä vaikutus. Maksut suosivat tiivistä asumista palveluiden lähellä ja kannustavat muuttamaan keskuksiin. Tämä hyödyttäisi useimpia Helsingin seudun kuntia, myös kehyskuntia, koska niiden paikalliskeskukset muuttuisivat houkuttelevammiksi.
Vaihtoehdot ruuhkamaksuille ovat huonompia ja kalliimpiaHSL:n vuoden 2016 selvityksessä on vertailtu vaihtoehtoja ruuhkamaksuille Helsingin seudulla ruuhkaisuuden vähentämiseksi. Näitä voisivat olla uudet infrainvestoinnit, joukkoliikenteen lippuhintojen alentaminen, jalankulun ja pyöräilyn edistäminen taikka älyliikenne.
Selvityksen mukaan infrainvestointien (tiet, radat jne.) kasvattaminen tulisi todella kalliiksi. Teiden ja ratojen rakentamiseen pitäisi käyttää Helsingin seudulla yli miljardi euroa vuodessa, kun nykyisellään siihen laitetaan n. 300 miljoonaa euroa vuodessa. Eikä tämäkään välttämättä vähentäisi ruuhkaisuutta, koska uudet tiet tekisivät autoilusta houkuttelevampaa, jolloin yhä useampi tarttuisi auton rattiin, jolloin ruuhkat olisivat kahta kauheampia. Ellei sitten samalla säädettäisi ruuhkamaksuja, jotka vähentävät houkuttelevuutta. Isot autoinfrainvestoinnit voivat siis johtaa tietöiden kierteeseen, jossa teitä pitää jatkuvasti rakentaa lisää uusien ja parempien teiden houkutellessa lisää autoilijoita. Toistuvat laajamittaiset laajennustyömaat vilkkaimmilla tiepätkillä ovat myös omiaan synnyttämään ruuhkia. Joukkoliikenteen lippuhintojen alentaminen toimisi, todetaan selvityksessä. Tekemällä joukkoliikenteestä houkuttelevampaa verrattuna autoiluun useampi valitsee joukkoliikenteen autoilun sijaan, jolloin ruuhkaisuus vähenee. Lipunhintojen alentaminen edellyttäisi kuitenkin kuntien antavan lisää rahaa HSL:lle, mikä olisi luultavasti poliittisesti vaikeaa. Jalankulun ja pyöräilyn edistäminen saattaisi toimia. Tekemällä puolet nykyisistä alle 10 kilometrin automatkoista jalan tai pyörällä saataisiin aikaan ruuhkamaksuja vastaava 10 % vähentyminen autolla ajetuissa kilometreissä. Tämä tarkoittaisi noin 50 % kasvua jalankulun ja pyöräilyn matkamäärään ja suoritteeseen. Tämän voisi ehkä saavuttaa merkittävällä panostuksella pyöräinfraan; arvioiden mukaan 150 miljoonan euron kertainvestointi pyöräilyinfraan lisäisi pyöräilyä 15 %, joten erittäin karkeasti arvioiden 50 % lisäyksen saisi miljardilla. Tosin auton pyörään vaihtavat eivät ehkä ajaisi pahimmin ruuhkautuneilla teillä, joilloin vaihdos ei vähentäisi ruuhkautumista kovin paljon. Miljardin euron pyörätieinvestoinnille lienee myös vaikea löytää kannatusta Helsingin seudun valtuustoissa. Älyliikenteen ja liikkumispalvelujen, kuten Uberin ja vuokrattavien sähköpotkulautojen, ajatellaan vähentävän ruuhkautumista ja autoinvestointien tarvetta. Selvityksen mukaan näin onkin joissain tapauksissa, mutta vaikutus on hyvin pieni verrattuna ruuhkamaksuihin. Toisaalta suurkaupungeissa esim. Uberin tulo on lisännyt henkilöautolla kuljettujen kilometrien määrää ja pahentanut ruuhkautumista. Lisäksi älyliikennettä ja liikkumista palveluna hyödynnetään jo, joten ne eivät varsinaisesti ole vaihtoehtoinen toimenpide. 
Tyhjät tiet tekevät autoilusta sujuvampaa ja houkuttelevampaa. Kuvituskuva.
Maksut eivät iskisi köyhiin
Ruuhkamaksuja ja muita autoilun maksuja vastustetaan sillä perusteella, että maksut iskisivät erityisesti köyhiin työssäkäyviin, joiden on pakko kulkea autollaan töihin. Selvitysten perusteella näin ei näytä olevan.
HSL:n vuoden 2016 esiselvityksen perusteella autoilun kustannukset nousisivat hieman kaikissa tuloluokissa hieman. Kustannukset nousisivat vähiten pienituloisilla (alin 25 %, eli alle 29000 euroa vuodessa tienaavat) ja eniten suurituloisilla (yli 25 %, yli 78000 euroa vuodessa). Tulos on sinänsä odotettu, koska Helsingin seudulla rikkaat ajavat keskimäärin enemmän - pienituloisista suurimmalla osalla ei edes ole autoa. Laskelma luultavasti yliarvioi kustannusten kasvua, sillä siinä ei esimerkiksi huomioitu kulkutapojen muutoksia. Liikenne- ja viestintäministeriön (LVM:n) selvityksen perusteella ruuhkamaksun sosiaaliset vaikutukset olisivat positiiviset. Kokonaisuutena pienituloiset voisivat paremmin ruuhkamaksujen ansiosta, koska maksut vähentävät muitakin autoilun haittavaikutuksia, kuten melua ja saasteita. Lisäksi hekin, joiden on välttämätöntä ajaa töihin autollaan, hyötyisivät vähentyneestä ruuhkaisuudesta. LVM:n selvityksessä tosin todetaan, että jotkin erityisryhmät, kuten liikunta- ja toimintaesteiset, täytynee vapauttaa ruuhkamaksusta. Bensapuolueet - herätkää!
Hallitus on epäonnistunut täysin tavoitteessaan säätää ruuhkamaksut mahdollistava laki. Asenteet ovat kääntyneet maksuja vastaan, kun julkisuudessa on puhuttu vain maksujen huonoista puolista. Maksuilla olisi kuitenkin paljon hyötyjä. Ruuhkautumisen välttämiseksi järkeviä vaihtoehtoja maksuille ei ole. Kokonaisuutena maksut parantaisivat yhteiskunnan heikoimpien asemaa. Hallituksen bensapuolueet voisivatkin ottaa itseään niskasta kiinni ja säätää ruuhkamaksulain, koska se mahdollistaa sujuvan liikenteen autoilijoille.
|