Suomen perustuslaki takaa jokaiselle oikeuden saada tietoa viranomaisilta ja lähtökohtaisesti kaikki viranomaisten asiakirjat ovat julkisia. Asiakirjan salaamiseen on oltava välttämätön syy. Viranomaiset ovat velvollisia tuottamaan tietoa ja edistämään ihmisten tiedonsaantia. Lisäksi viranomaisten on avustettava tiedon pyytäjää tarvittaessa. Kaiken kukkuraksi tämä ei saa maksaa pyytäjälle mitään! (tietyin edellytyksin)

Suomessa on kansainvälisessä vertailussa varsin vahva julkisuuslaki ja se takaa ihmisille laajat oikeudet saada tietoa viranomaisten toiminnasta. Laissa on laaja määritelmä viranomaisen asiakirjalle - se voi olla esimerkiksi merkintä rekisterissä.

Julkisuuslain (Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 21.5.1999/621) tarkoituksena (JulkL 3§) on taata, että viranomaistoiminta on avointa ja läpinäkyvää, jotta ihmiset voivat luottaa viranomaisen toimintaan. Jos viranomainen ei toimi oikein, sen voi saada selville lain suomin keinoin.

Miten viranomaisilta sitten saa tietoa? Miten asiakirjat saa nähtäväkseen?
Selvitimme asiaa ottamalla yhteyttä eri julkisorganisaatioiden kirjaamoihin ja pyytämällä erilaisia asiakirjoja. 

Pyysimme asiakirjoja Helsingin kaupungilta, Valtiovarainministeriöstä, Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtorilta, Sisäministeriöstä, Liikenne- ja viestintäministeriöstä (LVM), Ympäristöministeriöstä (YM) ja Työ- ja elinkeinoministeriöstä (TEM).

​​Viranomainen	Asia
​Helsingin kaupunki	Siilitien metroaseman peruskorjauksen suunnitelmat ja miksi toinen sisäänkäynti on jätetty rakentamatta
​Valtiovarainministeriö	Paljonko valtion henkilöstö lentää virkamatkoilla?
Valtori	Montako ja millaisia chatbotteja valtiolla on?
​Sisäministeriö	​Varautuminen erilaisiin poikkeustilanteisiin. Miten eri skenaarioita muodostetaan?
​LVM	Kaikki ilmastolain uudistukseen liittyvät julkiset asiakirjat,
​YM	Kaikki ilmastolain uudistukseen liittyvät julkiset asiakirjat.
​TEM	Kaikki ilmastolain uudistukseen liittyvät julkiset asiakirjat.
​Helsingin kaupunki	​Hiihtomäentie 14 rakentamisen aikana voimassa ollut asemakaava.

Eri viranomaiset vastasivat tietopyyntöihimme vaihtelevalla nopeudella. Julkisuuslain 14§ mukaan tieto julkisesta asiakirjasta on annettava 14 päivän kuluessa. Erityisten syiden perusteella voi saada lisäaikaa, mutta silloinkin korkeintaan 30 päivää. Alla olevassa kuvaajassa on esitetty eri viranomaisten vastausajat päivissä.
​

Kuten kuvaajasta nähdään, toiseksi hitain vastaus tuli Liikenne- ja viestintäministeriöltä ja hitain Työ- ja elinkeinoministeriöltä. Lisäksi molempien vastausajat ylittivät 14 ja 30 päivän rajat. Helsingin kaupunki oli nopein vastaamaan: molempiin tietopyyntöihimme vastattiin alle 5 päivässä.

Helsingin kaupunki: Siilitien metroaseman peruskorjaus

Ensimmäinen tietopyyntömme koski Siilitien metroasemaa ja se lähetettiin Helsingin kaupungin kirjaamoon. Halusimme saada nähtäväksemme metroaseman peruskorjauksen suunnitelmat ja peruskorjaukseen liittyvät julkiset asiakirjat. Erityisesti meitä kiinnosti, miksi aseman läntinen kulkutie on vain hätäpoistumistie eikä varsinainen sisäänkäynti. 

Vastaus tietopyyntöön tuli nopeasti, neljässä päivässä. Vastauksessa oli kolme Helsingin kaupungin Liikennelaitoksen johtokunnan pöytäkirjaa, joissa kuvattiin asian päätöksenteko ja metroaseman peruskorjaushanke. Lisäksi vastauksessa oli linkit aineistoon kaupunginvaltuuston kokouksista, joissa peruskorjauksen rahoituksesta päätettiin. Vastaukseen oli liitetty lyhyt yhteenveto asiasta. Varsin esimerkillinen vastaus siis! Kiireisempi lukija voi lukea vain yhteenvedon ja ymmärtää asian jo siitä, kun taas innokkaampi voi lukea kaiken materiaalin.

Miksei asemalla sitten ole toista sisäänkäyntiä? Vastauksen mukaan toinen sisäänkäynti olisi muuttanut asemaa “olennaisesti nykyisestä automaattimetron käyttöön soveltuvasta asemasta ja tämä olisi edellyttänyt liukuportaiden, lippuhallin ym. rakentamista aseman länsipäähän -- Peruskorjauksen toteuttaminen tällöin hankkeelle varatussa kustannustasossa ei olisi ollut mahdollista.” Eli se oli ollut liian kallista. 
​

Siilitien metroaseman lounaispääty ja hätäpoistumistienä käytetty kulkuyhteys.

Valtiovarainministeriö: Valtion henkilöstön lentely

Toinen tietopyyntö koski valtion henkilöstön lentelyä. Tämän vastaus viipyi hiukan pidempään, vastaus tuli lopulta 17 päivässä. Tässä tapauksessa tietopyyntö oli ilmeisesti mennyt ensin väärään paikkaan, koska pari päivää tietopyynnön lähettämisen jälkeen saimme vastauksen, että “valtiovarainministeriön valtionhallinnon kehittämisosasto siirtää [tietopyyntömme] Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskukselle”. Jännää! Julkisuuslain 15§ mukaan viranomaisen tulee ohjata väärään osoitteeseen tullut tietopyyntö oikeaan paikkaan.

Lopulta saimme vastauksen, että vuonna 2018 valtion henkilöstö lenteli virkamatkoillaan lähes 83000 lentoa ja että lennot maksoivat reilut 33 miljoonaa euroa. Valtiolla on henkilöstöä yhteensä noin 74000, joten jokainen lentää vuodessa noin yhden lennon. Tarkempia tietoja kotimaan ja ulkomaan lennoista tai lentojen pituuksista emme saaneet, koska niitä ei raportoida. Olisikohan niitä syytä alkaa raportoida? Ehkä lentojen kokonaispäästöt voisi raportoida Valtion ilmastoselonteossa?
​

Valtori: Chatbotit valtiolla

Kolmanneksi kysyimme Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtorilta, paljonko ja millaisia chatbotteja valtion virastoilla on käytössä asiakaspalveluissaan. Vastauksessaan Valtori toteaa, että chatbotit eivät kuulu heidän toimenkuvaansa, koska he tuottavat valtionhallinnon toimialariippumattomat ict-palvelut. Lisäksi he ohjeistivat olemaan yhteydessä suoraan virastoihin ja ministeriöihin. Tietopyyntö siirrettiin Valtioneuvoston kansliaan, josta vastattiin samansuuntaisesti ja ohjattiin tietopyyntö Valtiovarainministeriöön.

Tietopyynnöllämme oli tarkoitus selvittää, olisiko jossain virastossa tai ministeriössä kokonaiskuvaa chatbottien käytöstä valtiolla. Ilmeisesti ei ole.
​

​Sisäministeriö: Varautuminen poikkeustilanteisiin

Neljäs tietopyyntö koski varautumista poikkeustilanteisiin. Mistä viranomaiset tietävät, millaisiin poikkeustilanteisiin pitää varautua ja mitkä ovat todennäköisiä? Kysyimme asiaa Sisäministeriöstä. Olimme saaneet vihiä, että Kansallinen riskiarvio on asiakirja, jossa tätä asiaa kuvataan, joten kysyimme myös siitä.
​
Sisäministeriössä laadittiinkin Diletantille oikein hieno vastaus, ihan peräti kahden henkilön allekirjoittama! Ja nopeasti laadittiinkin, vastaus tuli neljässä päivässä! Vaikka muotoseikat olivatkin kunnossa, sisältö ei ollut erityisen ihmeellinen. Käytännössä vastauksessa todetaan monisanaisesti, että eri poikkeustilanteet ja niiden todennäköisyydet arvioidaan asiantuntijaryhmässä.
​

LVM, YM & TEM: Ilmastolain uudistuksen valmistelu

Hiljattain julkisuudessa ollut ilmastolain uudistus herätti Diletantin pyytämään siihen liittyviä asiakirjoja peräti kolmelta ministeriöltä: Liikenne- ja viestintäministeriöltä (LVM), Ympäristöministeriöltä (YM) ja Työ- ja elinkeinoministeriöltä (TEM). Uudistuksen valmistelu on YM:n vastuulla ja YM:llä on asiaa varten ihan erilliset nettisivutkin.

LVM:llä ei ollut muita julkisia asiakirjoja kuin nimityspäätös edustajan nimeämisestä ilmastolain uudistusta valmistelevaan työryhmään. Päätöksen mukaan erityisasiantuntija Eleonoora Eilittä on nimetty edustamaan LVM:ää työryhmään. Tässä on syytä huomata, että asiakirjajulksiuus ulottuu tietyissä tapauksissa myös viranhaltijoiden henkilötietoihin. Lainsäätäjällä on ollut ajatuksena, että ihmisten pitää tietää, ketkä päätöksiä tekevät. Lisäksi päätöksessä todetaan, että ministeriöllä ei ole esittää miesehdokasta (korostus toimituksen). Diletantin tietojen mukaan lainvalmistelutyöryhmiin ehdotetaan yleisesti miestä ja naista.

YM:n vastaus ilmastolain valmisteluun on onneksi kattavampi, vaikka siinäkin todetaan, että valmistelu on vielä alkuvaiheessa, eikä asiakirjoja siksi ole vielä ehtinyt kertyä. Vastauksessa on liitteenä 1 asiakirja, jossa on lähetetty tarjouspyyntö valmisteluun liittyvästä “Ilmastolain kytkennät muuhun lainsäädäntöön sekä perus- ja ihmisoikeuskysymyksiin”-selvityksestä. Asiakirjassa todetaan, että tarjouspyyntö ei ole hankintalain alainen, koska tarjouksen loppusumman on oltava alle 59 900e + ALV. Tämän ylittävät tarjoukset suljetaan pois. Hankintalain (1379/2016) 25§ mukaan tavara- ja palveluhankinnoissa kynnysarvona on 60 000 euroa - tämän alle jäävissä hankinnoissa ei tarvitse soveltaa virastoissa kankeaksi koettua hankintalakia. Diletantin tietojen mukaan tarjouspyyntöjen loppusummien sovittaminen tällä tavalla on yleistä.

Vastauksessa kerrotaan myös yleisemmin ilmastolain aikataulusta ja ohjataan lain uudistuksen sivuille YM:n nettisivuille. Sen lisäksi vastauksessa todetaan, että uudistusta on käsitelty energia- ja ilmastopoliittisessa ministerityöryhmässä, mutta sen asiakirjat eivät ole julkisia. Mielenkiintoista! Ehkäpä kuulemme ministerityöryhmän keskusteluista myöhemmin helmi-maaliskuussa, jolloin aikataulun mukaan ryhmä tekee linjauksia ilmastolain osalta.

Työ- ja elinkeinoministeriön vastaus tietopyyntöömme viipyi pisimpään. Kun tietopyynnön lähettämisestä oli kulunut 80 päivää, lähetimme ministeriöön muistutuksen, että odotamme yhä vastausta. Tämän jälkeen saimme vastauksen heti seuraavana päivänä. Vastauksessa todettiin, että valmistelu kuuluu YM:lle, eikä TEMillä siten ole valmisteluun liittyviä asiakirjoja.
​

​Helsingin kaupunki: Hiihtomäentie 14 asemakaava

Helsingin kaupungille lähetimme myös toisen tietopyynnön koskien Hiihtomäentie 14 asemakaavatilannetta. Helsingin karttapalvelusta selviää, että Hiihtomäentie 14 rakennus on rakennettu 1990-1991, mutta palvelussa näkyvät asemakaavat ovat tulleet voimaan 1976 ja 2007. Vuoden 1976 kaavassa rakennusta ei näy ja rakennuksen paikka on kaavassa merkitty puistoalueeksi. Selvitimme asiaa Helsingin kaupungin karttapalvelusta, mutta sieltä asia ei selvinnyt, joten luonnollisesti lähetimme asiasta tietopyynnön kirjaamoon.

Kaupunki vastasi tietopyyntöön nopeasti heti seuraavana päivänä. Muutaman tunnin organisaation sisäisen pallottelun jälkeen saimme vastauksen. Vastauksessa opastettiin tiedonhakijalle huolellisesti, miten kaupungin karttapalvelua käytetään. Vastaus täydentyi myöhemmin tiedolla siitä, että rakennusvalvonnan Arska-palvelusta näkee rakennusten pääpiirustukset, joissa on myös ote ajantasaisesta asemakaavasta. Mutta ah ja voih, Arska-palvelusta asiakirjat pitää tilata erikseen ja se maksaa! Mitäs tämä nyt on? Kaupungin vastaus ei myöskään oikein vastaa kysymykseemme vuonna 1990 voimassa olleesta asemakaavasta.

Päädymme vielä tutkimaan vuoden 2007 asemakaavaa, jossa todetaan, että alueella on kaavan laadintahetkellä (eli siis vuonna 2006) voimassa asemakaava vuodelta 1988. Hahaa! Tämähän se on! Nyt pitää enää löytää se vuoden 1988 asemakaava! Hetken etsiskelyn jälkeen sekin löytyy, kunhan ensin älyämme katsoa vuoden 2007 kaavasta, että vuoden 1988 kaavapiirustuksen numero on 9427. Sitten kun tämän syöttää Helsingin karttapalveluun, löytyy oikea kaavapiirustus! Mutta kas, kaavasta ei ole saatavilla kaavaselostusta, kuten uudemmista kaavoista. Siispä uutta viestiä kirjaamoon! Kysymme, onko kaavaselostusta 9427 saatavilla jostain.

Saamme vastauksen kysymykseemme seuraavana päivänä. Kaavaselostusta ei löydy asemakaavoituksen osastolta. Vuonna 1988 kaavaselostukset eivät vielä olleet virallisia liitteitä ja kaupungin rakennusvalvonnan arkkitehdin mukaan se on jopa saattanut kadota! Selostusta kannattaa kuulemma kysellä kaupunginarkistosta, jossa sellainen pitäisi olla, jos sellainen on joskus tehty. 

Kaupunginarkisto on auki virka-aikaan maanantaista torstaihin. Arkistossa ei ilmeisesti voi asioida sähköpostitse, vaan pitää joko soittaa, asioida paikan päällä tai lähettää palautelomakkeella tietopyyntö. Soitamme arkistoon ja he opastavat meitä jättämään palautelomakkeella tietopyynnön. Teemme niin ja jäämme odottamaan vastausta.​

​Puolet kysymyksistä sai vastauksen

​Lähetimme yhteensä kahdeksan tietopyyntöä eri valtion virastoihin ja ministeriöihin sekä Helsingin kaupungille. Pyysimme tietoa vaihtelevista asioista ja pääosin saimme tietoa. Noin puolet kysymyksistämme sai kysyjää tyydyttävän vastauksen ja loput jäivät enemmän tai vähemmän avoimiksi. Ehkä saamme niihin vastauksen myöhemmin.

Tiedon pyytäminen oli varsin vaivatonta ja vastaukset tulivat pääsääntöisesti ajoissa. Asiointia olisi kuitenkin helpottanut, jos tieto olisi ollut valmiiksi saatavilla verkkopalvelussa, kuten esimerkiksi Helsingin kaupungilla. Tällaisten palveluiden soisi yleistyvän.