Diletantti
  • Etusivu
  • Toimitus
  • Jutut
    • Pääkirjoitukset
    • Selvitykset
    • Satiirit
    • Sepustukset
  • 2020
  • 2021

Kongnitiivinen nillitelmä

Kahvitauolla kaipaa usein piristävää ajanvietettä. Kuten tiedetään, verkkoviihdepalvelu feissarimokat.com tarjoaa lukijoilleen ajankohtaisia ja hupaisia medianostoja. Laadukkaan Koronakatsaus-jatkosarjan 18. osassa keskitytään ihmisten värikkäisiin mielipiteisiin kasvomaskien käytöstä. Silmiin kuitenkin osuu erään nimimerkin kärkäs mutta tieteeseen pohjautumaton yksittäiskommentti:
Käsi, josta on haukkaistu ulkoreuna ja pikkusormi irti. Purupinta on suklaata.
Kuvakaappaus: feissarimokat.com. Diletantti huomioisi, että kasvomaskit vähentävät koronariskiä, ja että lehden 16 maskiompeluohjeen juttu oli viime vuoden luetuimpia.
Erityisen merkillepantavaa on kommentin loppupäässä oleva kirjoitusasu “kongnitiivinen”. Sinänsä ylimääräinen n-kirjain kognitiivinen-sanan keskellä on ilahduttava lisä, ja täydellinen tapa alleviivata kirjoittajan asiantuntijuutta aiheessa. Rennossa verkkokontekstissa moinen virhelyönti luo herttaisen kuvan ja saa lukijan puhkeamaan ylemmyydentuntoiseen mutta hyväntahtoiseen hymynkareeseen.

Mutta onko tämä kirjoitusasu varmasti väärin? Tiedon- ja kahvinjanon tyydyttämisen nimissä voi taukoaan venyttää tekemällä lyhyen tarkistusgooglauksen sanamuodolla “kongnitiivinen”. Suomi-sanakirja tarjoaa ensimmäisenä hakutuloksena suorana ehdotuksena muodon kognitiivinen, lupaavaa:
Käsi, josta on haukkaistu ulkoreuna ja pikkusormi irti. Purupinta on suklaata.
Kuvakaappaus: Suomi-sanakirja.
Hakutulosten listaa pidemmälle selatessa vaikuttaisi sivustojen yleinen auktoriteettius korreloivan korrektin kirjoitusasun kanssa. Wikipediassa oikeinkirjoitettu, Blogspotissa väärin, asiantuntijablogissa sekä että. Kunnes vastaan tulee psykoterapia Lohja:
Käsi, josta on haukkaistu ulkoreuna ja pikkusormi irti. Purupinta on suklaata.
Kuvakaappaus: Google.
Nyt mitä ihmettä. On pakko klikata linkki auki ja varmistaa, että sivulla pääosin on kirjoitettu terapiamuodon nimi oikein. Niin kyllä on, mutta mukana on myös “vaihtoehtoista” kirjoitusasua kiusallisesti otsikossa. Vaikuttaa kuitenkin ilmeiseltä, ettei kyseisen pienyrittäjäpsykoterapeutin sivua päivitetä liian säännöllisesti. Jatketaan tarkastelua.

Seuraavaksi eteen tulee Helsingin yliopiston kurssisivusto.
Käsi, josta on haukkaistu ulkoreuna ja pikkusormi irti. Purupinta on suklaata.
Sitten Jyväskylän.
Käsi, josta on haukkaistu ulkoreuna ja pikkusormi irti. Purupinta on suklaata.
Sitten Aalto-yliopiston.
Käsi, josta on haukkaistu ulkoreuna ja pikkusormi irti. Purupinta on suklaata.
Seuraa lisää psykoterapeutteja ja loppujen lopuksi Avoin yliopisto, joka tarjoaa kongnitiivisen ergonimian opintojaksoa.
Käsi, josta on haukkaistu ulkoreuna ja pikkusormi irti. Purupinta on suklaata.
Johan nyt on. Diletantti tuijottaa ruutua hetken aikaa ja käy vaivihkaa vaihtamassa nillityshousut jalkoihinsa.

Housujen vaihduttua hämmennys ei pääty. Voihan kiusallisuuksien kiusallisuus. Mangnustin ja mangneetin vielä voisi ymmärtää, niitä virheitä tehtiin ala-asteella. Kognitiivisesta psykoterapiasta ei kuitenkaan onneksi joutunut puhumaan ennen kuin oppi kirjoittamaan sanan. Riviverkkokeskustelijalle virheen jopa ymmärtäisi, muttei psykoterapeutin kaltaiselle kongnitiivisen eliitin edustajalle.

Ilmeisen suositun väärinkirjoitusasun taustalla on kirjoitusasujen hienoinen epäjohdonmukaisuus: pelkkä äng-äänne kirjoitetaan suomessa ng (kengät), mutta äng-äänne, jonka jälkeen tulee vielä n-kirjain kirjoitetaan gn (magnaatti). Toki sanan voisi lausua ilman ängeeraamistakin kovalla geellä, mikä olisi pienempi synti kuin ylimääräisten n-kirjainten viljely. Ei kukaan tahallaan puhuisi King Kongnistakaan.

Kirjoitusmuodon voisi vielä hyväksyä, jos kyseessä olisi vuoden 1642 Biblia, Se on Coco Pyhä Raamattu Suomexi. Tai no ei silloinkaan, g-kirjainta alettiin kirjoittaa vasta 1800-luvulla. Diletantti kuitenkin huomaa yrittävänsä ääntää sanaa kongn ja pelkää kutsuvansa samalla muinaishirviöitä kielen käydessä väärällä puolella kurkunpäätä.

Vielä tärkeämpää kuin sosiaaliturva- ja henkilötunnusten käyttö oikein, suomen kielen oikeinkirjoitus on varmastikin viimeinen linnake pitämässä yhteiskuntaa lipsahtamasta hulluuden kielekkeeltä. Vähemmästäkin kokee Kielitoimiston epäonnistuneen tehtävässään vahtia viattomia ammatinharjoittajia murentamasta omaa arvostustaan. Nyt kognitiiviset psykoterapeutit muitta mutkitta tuhoavat säällisen ortografian rippeet ja riepottelevat nimikkeitään kuin viisivuotias kissanpentua. Selkeästikin yhteiskuntasopimus on lopullisesti rikottu, ja kaikki sosiaaliset konstruktiot ovat tästedes menettäneet merkityksensä.

Vapautuneena mutta voimakkaan kokemuksen vavahduttamana Diletantti laskee kahvikupin sangnastaan pöydälle, vetää hengnhkeä syvästi ja jatkaa maallista taivallustaan kohti seuraavaa, toivottavasti vähemmän dramaattista kahvitaukoa.
Ota yhteyttä! toimitus@diletantti.fi
  • Etusivu
  • Toimitus
  • Jutut
    • Pääkirjoitukset
    • Selvitykset
    • Satiirit
    • Sepustukset
  • 2020
  • 2021