Usein päivystävälle toimittajallemme sattuu kalenteriin pakollisia edustusmenoja ja minglaustilaisuuksia. Näissä tilaisuuksissa on hyvä luoda itsestään vaikutelma, jollei sosiaalisena ja sulavaliikkeisenä, niin ainakin kykeneväisenä normaaliin ihmistenväliseen kanssakäymiseen. Toisaalta Sartrekin jo tiesi, että helvetti on muut ihmiset. Vaikka helpoiten tilanteista selviää ankkuroitumalla buffet-pöydän viereen ja napostelemalla vaivihkaa kymmenen hengen edestä savukinkkurullia, ennen pitkää joku muu keksi saman taktiikan ja toimittajaparka joutuu keskustelemaan satunnaisista kuolettavan tylsistä puheenaiheista kuolettavan pitkään.

On kuitenkin myös mielenkiintoisia ja epätylsiä keskustelunaiheita, kuten suomalainen sosiaaliturvatunnus. Tämä suomalainen keksintö on mainio esimerkki pohjoismaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta, jossa jokainen asukas on tunnistettavissa yhdellä merkkijonolla. Terveydenhuollon toimijoiden keskinäinen tietojenvälitys toimii pitkälti tunnuksen ansiosta, ja henkilökortilla saa näppärästi avattua pankkitilin eikä oman henkilöllisyyden todistamiseen tarvita esimerkiksi peribrittiläiseen tyyliin kaasulaskua, jonka osoitteeseen pankkitili liitetään.

Usein kuitenkin kevyissä cocktail-keskusteluissa jää huomiotta, että Suomessa ei käytetä sosiaaliturvatunnusta. Kyseinen tunnushan on poistettu Suomen laista jo vuonna 1972, eikä sotuja siihenkään mennessä oltu jaettu kuin ohimenevän kahdeksan vuoden ajan. On siis väärin puhua sotuista, kun tarkoitetaan henkilötunnusta. Kuitenkin koko yhteiskuntajärjestelmämme pohjautuu oletukselle, että ihmiset yrittäisivät käyttää asioista niiden oikeita nimiä sivistyneesti eivätkä eläisi kuin pellossa. En minäkään kutsu ihmisiä väärillä nimillä, tai väitä kissoja koiriksi. Hetu se on, ei sotu. Pankkitilin avaus sotulla on lähes yhtä hölmöä kuin Viron-lautalla ajokortilla tunnistautuminen tai bussiin saapuminen junalipun kanssa. Saman tien voisi alkaa pitää alushousuja päässään ja tunkea vastamelukuulokkeet pakaravakoon. Puhutaan siis hetuista, henkilötunnuksista. Luulisi olevan positiivista, jopa suotavaa, saada palautetta väärän termin käytöstä ja ohjeet henkilötunnus-termin oikeaoppisesta käytöstä. Ellei asia nyt tullut selväksi, sanaa käyttävät henkilöt ovat vaarallinen riski kansakuntamme hyvinvoinnille, ja he kuittaavat tämän ongelman pahimmillaan jopa ylpeilemällä tietämättömyydellään. 

Kuitenkin tällaisesta asiasta vihkiytymättömille tilanteen ja terminologian selventäminen kuulostaa pahimman luokan insinöörinysväämiseltä, ja asiasta huomauttamalla saattaa saada epäsuopeita katseita tai jopa pahan mielen illan järjestäjille. Erityisen vaarallinen on tilanne, jossa keskustelu kärjistyy väittelyksi. Silloin voi käydä jopa niin, ettei seuraaviin cocktail-tilaisuuksiin enää tulekaan kutsua. Vaaditaan siis taktisia keskustelustrategioita.

​Hetu-splaining: voittajan taktiikat

Diletantti valottaa ongelmaa kolmen esimerkin kautta. Kaikissa näissä tilanteissa “Se on kyllä oikeesti hetu eikä sotu.” oli väärä vastaus, joka johti ei-haluttaviin lopputulemiin. Luettelo perustuu katkeriin cocktail-kokemuksiin, vaikkei olekaan kattava. 
​

​Joo mä en muistanut mun sotua ja siksi mulla meni pankissa pitkään ja tämän vuoksi koira oli jo avannut pyykkikoneen ja syönyt pyykit ja melkein kaatanut kahvipannun.

​Ongelman ydin ei tässä lauseessa ole varsinaisesti sanan sotu käyttämisessä, pikemminkin siinä, että keskustelija on kävelevä palo-, eläin- ja kodinturvallisuusuhka. Varmasti hänen epäilemättä hellyyttävä hauvelinsakin arvostaa enemmän sitä, että pyrit vastauksessasi keskittymään ilmeiseen elämänhallintakyvyn puutteeseen sekä ilmeisiin onnettomuusriskeihin ja vain epäsuorasti töytäiset häntä oikean termin suuntaan.

Ehdotusvastaus: “Ei vitsit, mä en kyllä ikinä uskaltais jättää kahvipannua päälle kotiin kun mun yks kaveri teki just niin eikä just muistanut hetuaan pankissa ja sen tiskipöytä syttyi tuleen ja koira melkein kuoli.”

Mä kyllä aina muistan mun veljenkin sosiaaliturvatunnuksen kun haen uutta passia, lol kuka nyt ei?

​​Vaikka lauseessa käytetty kursiivi varmasti sattuu puhuttunakin korviin ja mielesi tekisi nälviä henkilö alimpaan helvettiin, voi tässä olla oiva paikka hengittää syvään ja pyrkiä kohteliaaseen ilmaisuun. Viisainta lienee jämäkkä mutta ironiaa sisältämätön oikean termin käyttö vastauksessa, joka samalla tuo muuta lisäarvoa keskusteluun.

Ehdotusvastaus: “Mä nykyään täytän passihakemuksen netissä, se on tosi kätsy ja siinä ei tarvitse muistaa henkilötunnusta kun sen voi tsekata vielä siitä voimassaolevasta passista.”
​

Anteeks mut mä kyllä puhun sotuista kun mulle opetettiin peruskoulussa että se on sotu.

​Ottaen huomioon että peruskoulu on perustettu hetu-uudistuksen jälkeen on hyvin todennäköistä, että keskustelukumppanisi on väärässä. Mutta keskustelu on juuri vyörähtämässä vaarallisen kinastelun puolelle, joten lienee kohteliasta lopettaa keskustelu tyystin käyttäen mahdollisimman ystävällistä äänenpainoa, joka välittää halveksuntasi keskustelukumppanin persoonaa kohtaan, mutta myös haluttomuutesi jatkaa keskustelua:

Ehdotusvastaus: "Sä saat ihan rauhassa tehdä niin."

​Matkalla maltillisempaan minglailuun

​Nämä tyyppiesimerkit ja ohjeet yleistyvät myös muiden tilanteiden ja vääryyksien kohdalle. Kun cocktail-toverisi ottaa terminologisen harha-askeleen, sinä voit antaa hänelle hienovaraisen töytäisyn, kunhan noudatat kolmea avainperiaatetta. Tärkeysjärjestys on tärkeä: jos tuttavallasi on termirikettä vakavampi ongelma, ei liene tahdikasta ohjata keskustelua pois siitä. Tarjoa aina pakoreitti: täkysi tulisi olla tarvittaessa täysin ohitettavissa. Ja karta kärhämää. Jos keskustelukumppanisi kiihtyy korjauksesta, hän tuskin on avoin ajatuksillesi aiheesta. 

PS. Diletantti kuulee mielellään palautetta siitä, miten käy, jos tähän artikkeliin viittaa juhlissa kasuaalisti huvittavana uutisjuttuna.