|
Keväällä 2020 olin innokkaana odottamassa kesäistä konferenssimatkaa, ja kollegan kanssa suunnittelimme puolivakavissamme matkustavamme Japaniin junalla. Kuten arvata saattaa, suunnitelma ei aivan toteutunut sellaisenaan. Ensin konferenssi siirtyi kahdella vuodella eteenpäin, ja siltikin pitkään vaikutti siltä, ettei paikan päälle pääsisi lainkaan. Lopulta ensimmäinen ulkomaanmatkani melkein kolmeen vuoteen toteutui kuin toteutuikin ja pääsin elokuussa 2022 viikoksi Sapporoon Hokkaidon saarelle, joskin lentäen. Miltä matkustaminen koronan jälkeen tuntui?
Matkustusrajoitukset ja viisumit
Korona-aikana pääsee kokemaan, miltä matkustaminen tuntuu monen muun kuin Suomen passin kanssa. Ensin täytyy selvittää, onko maahantulo ylipäänsä mahdollista, ja sen jälkeen suoriutua hitaasta ja stressaavasta viisumiprosessista. Vielä kesällä tarvitsin siis minäkin lyhyttä työmatkaa varten viisumin. Japanin-viisumin hankkiminen vaati jonkin sortin kutsujatahon, joka ilmeisesti joutui olemaan (ehkä vain moraalisessa) vastuussa maahantulijan terveysturvallisuudesta. Tai jotain: tarkemmat ohjeet olivat tietysti saatavilla vain japaniksi, mikä lievästi sanottuna vaikeutti sopivan kutsujan etsimistä.
Lopulta konferenssini järjestäjät hoitivat kuin hoitivatkin enimmät paperityöt, ja viisumin hankkiminen vaati "vain" muutaman lomakkeen täyttämisen tarkkoine reittisuunnitelmineen ja konferenssiohjelmineen ja kaksi reissua Japanin suurlähetystöön. Silti viisumiprosessin selvittely ja sen jännittäminen, järjestyykö kaikki ajoissa, oli yllättävän stressaavaa. Viisumin lisäksi piti tietysti osoittaa olevansa terve. Matkalle vaadittiin negatiivinen koronatesti aikaisintaan kolme vuorokautta ennen lähtöä. Itse matkakohteeseen perehtyminen jäikin varsin vähälle, kun paikalle pääsy tuntui viime hetkeen asti epävarmalta. Koronatesti ja muita lomakkeita piti myös ladata erinäisiin nettisysteemeihin. Onneksi olin saanut tuttavalta vinkin varata riittävästi aikaa lomakkeiden täyttämiseen, sillä päädyin esimerkiksi lukemaan wikipedia-artikkelia Japanin osoitejärjestelmästä, jotta osasin täyttää hotellin osoitteen oikeassa muodossa. Järjestelmien kanssa kiroilu kotoa käsin kuitenkin kannatti, ja maahantulo sujui lopulta varsin sujuvasti ja jonottamatta, kunhan oli vain MySOS-äpin tärkeä sininen ruutu näkösällä. Japani on sittemmin lieventänyt matkustusrajoituksia ja esimerkiksi Suomen passilla maahan pääsee taas ilman viisumia, mutta samainen äppi vaikuttaisi edelleen olevan käytössä. Matkustaminen
Sapporoonkin on joskus ollut suoria lentoja Helsingistä, mutta nykyisessä maailmantilanteessa jouduin vaihtamaan sekä lentokonetta että -kenttää Tokiossa. Tavallaan juna- tai metroseikkailun Tokion halki voisi kokea mahdollisuutena eikä vain uhkana, mutta kahdentoista tunnin lennon jälkeen suora bussi lentokentältä toiselle oli miellyttävän helppo. Entiseen maailmanaikaan Tokion-lentokin olisi ollut useamman tunnin lyhyempi (ja hyvinkin mahdollisesti vielä useampia satasia halvempi), nyt koneesta poistuttaessa jaettiin todistuksia menestyksekkäästä pohjoisnavan ylilennosta.
Positiiviseksi muutokseksi voi ehkä katsoa sen, että Finnair on käsittääkseni vähentänyt matkustajapaikkoja Aasian-lennoilla polttoaineen säästämiseksi. Puolelletoista tai kahdelle istumapaikalle levittäytymällä onnistuu torkkumaan turistiluokassakin hiukan mukavammin. Tosin maskipakko vastaavasti huononsi matkustusmukavuutta, eikä ilmastoahdistuskaan ole varsinaisesti vähentynyt edellisten lentomatkojeni jälkeen. Perillä Japanissä Sapporon paikallisliikenne sujui varsin helposti, tosin en tainnut kertaakaan osua metroon varsinaiseen ruuhka-aikaan, ja muutoksia entiseen on näin ulkopuolisen silmin hankala arvioida. 
Lentokentilläkin oli väljää ja jonottamaan ei joutunut juuri lainkaan. Matkatavaratkin sai ruumasta poikkeuksellisen nopeasti.
Korona
Varsinainen matkakohteeni eli konferenssi otti koronan vakavasti. Ennen konferenssipaikalle saapumista tuli päivittäin täyttää lomake, jossa piti vakuuttaa olevansa terve, maskeja piti pitää päällä, ja aulassa jonkin sortin kasvoja tunnistava infrapunalämpötilamittari mittasi itse kunkin ruumiinlämmön. Konferenssin rekisteröitymispisteeltä sai näytteilleasettajien esitteiden ja kynien lisäksi koronapikatestejä ja kuumemittarin. Viisumi- ja muut matkustushankaluudet olivat myös karsineet ulkomailta paikalle saapuneiden määrää, ja aika moni puhe nähtiinkin Zoomin välityksellä.
 Kahvitauoilla sai sentään jotain tarjoiluja (kahvi tietysti kylmänä ja tölkitettynä), mutta niitäkin sai syödä eli maskin ottaa pois vain tietyissä huoneissa, joissa ei olisi saanut puhua.
Maahan saapuminen vaati siis negatiivisen koronatestituloksen, mutta sen kummempaa karanteenia tai liikkumisrajoituksia ei Suomesta saapuvalle ollut. Maskeja sen sijaan käytettiin liki kaikkialla. Minulle jäi jokseenkin epäselväksi, missä kaikkialla maskit olivat pakollisia lentokoneiden ulkopuolella, mutta ainakin sosiaalinen paine käyttää maskia niin kaupassa, metrossa kuin ihan vaan ulkona kävellessäkin oli aika suuri. Toisaalta ei kukaan varmaan olisi huomauttanut, jos maskia ei olisi ollut, ja ravintoloissa ja niiden terasseilla toki notkui väkeä ilman maskia.
Japanissa koronatartuntoja oli elokuussa runsaasti, mutta ainakin näin ulkopuolisen silmiin tämän huomasi ainoastaan maskien paljoudesta. Ulkomaalaisia turisteja ei tietenkään näkynyt, kun ei turistiviisumeitakaan ollut saatavilla kuin hyvin rajoitetusti. Tosin Sapporo ei ilmeisesti ole muutenkaan suosituin turistikohde, vaikka nähtävää olisi siellä ja lähiseuduilla riittänyt helposti useammaksikin viikoksi. 
Japanilaisilla oli maski päällä jopa puolen kilometrin korkuisen Moiwa-vuoren huipulla olevalla tuulisella näköalatasanteella, josta aukesi kuvan näköala Sapporoon.
Lopuksi
Kuten moni muukin asia, oli matkustaminenkin sekä samanlaista ja erilaista kuin ennenkin. Pitkät lentomatkat ovat edelleen pitkiä, lentokoneruoka ankeaa ja lentokentät ikäviä. Varsinkin Aasian-lennot ovat kalliimpia kuin ennen, mutta ainakin ilmastonäkökulmasta lentomatkailu onkin ollut käsittämättömän halpaa (ja Euroopassa junamatkailu onkin varsin varteenotettava vaihtoehto). Matkailu avartaa kyllä edelleenkin: ensimmäinen Japanin-matkani oli kokonaisvaltainen kokemus, ja paikan päällä tutustuu kollegoihin aivan eri tavalla kuin etäkonferenssissa. Toisaalta videoyhteydet ovat onneksi tulleet jäädäkseen, eikä kaikille matkailu ole ennenkään ollut kovin helppoa viisumeiden, hinnan tai matkustuksen vaatiman ajan vuoksi.
Matkalla voi kohdata kaikenlaista uutta ja vierasta, kuten äärimmäisen kehittynyttä vesimelonien kuljetusteknologiaa.
|