Ammattisarjan edellisessä osassa Diletantti tutustui ammatinvalintaohjelma AVOon ja sen listaamiin ammattien sisältöihin ennen kaikkea pääkomponenttianalyysin tuottamien sisältöulottuvuuksien kautta. Mutta ammattien abstraktien ominaisuuksien ymmärtäminen jonkinlaisina tilallisina ulottuvuuksina on melkoisen epäintuitiivista eikä tue käytännön ymmärrystä.

Tällä kertaa Diletantti paneutuu ammattien tyypittelyyn, jonka odottaisi olevan hedelmällisempi lähestymistapa. Kuten esimerkiksi viime vuonna parjaamamme pop-psykologiatietokirjamenestys Thinking, Fast and Slow julistaa, ihmiset ovat hyviä muodostamaan arkkityyppejä, joihin kiinnittävät ajattelunsa. Tämä on epäilemättä yksi syy vastaavasti parjaamamme MBTI-testin suosioon: sen tuottamat 16 persoonallisuuskategoriaa tuntuvat tunnistettavilta karikatyyreiltä.

Tyypittelyiden vaara on kuitenkin niiden sisäistämisen helppoudessa ja niiden luotettavan luomisen vaikeudessa. Vaikka jako kissa- ja koiraihmisiin on helppo yleistää aivan liian laajalle: lempilemmikistä luulee pystyvänsä päättelemään faktoja ihmisen urheilullisuudesta, älykkyydestä, ekstroversiosta ja ystävällisyydestä. Nyt jo tuttu ammatinvalintatesti tarjoaa meille kuitenkin työkaluja myös perustellumpien tyypittelyjen luomiseen! 

Haluamme tiivistää yli 300 ammatin listan johonkin sormilla laskettavaan määrään arkkityypillisiä ammatteja. Kuten mainitsimme viimeksi, ammatinvalintaohjelma AVO listaa kullekin ammatille tarkalleen viisi sisältöä. Esimerkiksi opettajan työn sisältö on “Vastuu, Lapset ja nuoret, Teoriaopinnot, Ihmisten tapaaminen, Esiintyminen.” Naiivisti voisi olettaa, että ammatit, joilla on monta yhteistä sisältöä, olisivat luonteeltaan lähempänä toisiaan kuin kaksi sisällöiltään erilaista.
Pylväskuvaaja ammatinvalintaohjelma AVOn ammattien sisältöjen yleisyydestä.AVO-testin sisällöt yleisyytensä mukaan.
Tiivistämiseen soveltuva menetelmä on hienolta kuulostava hierarkinen klusterointi, joka on kuitenkin hyvin yksinkertainen perusajatukseltaan. Hierarkisessa klusteroinnissa ammatit yhdistellään niiden yhteisten sisältöjen mukaan: paljon sisältöjä jakavat ammatit yhdistellään keskenään pieniksi ammattiryhmiksi. Nämä pienet ryhmät yhdistellään niiden keskimääräisten yhteisten sisältöjen perusteella suuremmiksi ryhmiksi, kunnes saavutetaan sopiva määrä ryhmiä. Menetelmää kutsutaan hierarkiseksi, koska se tuottaa luonnostaan puumaisesti kullekin ryhmälle alakategorioita.

Absoluuttisen objektiivisen data-analyysin tuloksena putkahti 7 suurta ammattiarkkityyppiä, jotka voi jakaa edelleen yhteensä 15 ala-ammattityyppiin. Tässä jutussa tulkitsemme näitä ryhmiä ja alaryhmiä koettaen keksiä niille mahdollisimman kuvaavat kuvaukset. Voit tutustua ryhmiin ja niille tyypillisimpiin sisältöihin myös alla olevan interaktiivisen visualisaatiokilkkeen avulla.
Valitsemalla ammattikategorian näet listan kategoriaan kuuluvista ammateista ja näiden keskuudessa yleisimmistä sisällöistä. Kategorioiden väritys vastaa yläkategorioita. 

​Käytännön kaveri

Käytännön kaverien työ on liki aina käytännönläheistä ja useimmiten toiminnallista: työ liittyy usein jonkin konkreettisen asian tekemiseen, usein vielä koneen tai laitteen avulla. Tämä suorittavan työn kategoria on yläkategorioista ylivoimaisesti suurin: liki puolet AVOssa listatuista ammateista kuuluu tähän kategoriaan, ja todennäköisesti tehdystä työstä vielä suurempi osa. Kategoria on jopa ehkä tarpeettoman laaja ollakseen hyödyllinen, mutta onnekkaasti sen alla on myös eniten alakategorioita: Näihin käytännöllisiin ammatteihin lukeutuvat kädentarkat ja yrittäjähenkiset artesaanit (mm. floristit, kondiittorit, kultasepät, parturit), teknisemmin suuntautuneet tuotteliaat konekamut (mm. elementtiasentajat, hitsaajat, leipurit, puusepät), siirtymiin sidotut sosiaaliset matkantekijät (mm. taksi-, rekka-, bussikuskit, lähetit, myyntiedustajat) sekä toiminnallisin tilanneammattilaisten ryhmä (mm. aliupseeri, eläintenhoitaja, metsuri, siivooja).

Jaottelun mielekkyyden mittaaminen on vaikeaa muuten kuin intuitiivisesti, mutta alajako artesaaneihin, konekamuihin, matkantekijöihin ja tilanneammattilaisiin tuntuu saavuttavan jotain perustavanlaatuista erilaisista suorittavan työn alalaaduista. On kiehtovaa, kuinka kondiittori ja leipuri ovat eri alaryhmissä, mutta tarkemmin ajatellen: leipurin työ lienee useammin tehokasta tuotantoa kuin kondiittorin paakkelsien pakerrus. On helppo kuvitella, miten matkantekijällä on työnsä puolesta intuitiivinen ymmärrys etäisyyksistä ja matka-ajoista tai kuinka artesaanin työstä merkittävä osa on sanoittamatonta esteettisen silmän kehittymistä, ja miten tilanneammattilaisen ammattitaito rakentuu intuitiivisen pelisilmän varaan.

​Akateeminen auttaja

Tyypillisesti “ihmisten auttamista” isossa mittakaavassa ei voi välttää juuri missään työssä: useimmiten tehty työ on avuksi asiakkaille, yhteiskunnalle tai vähintään työtovereille. Ihmisten auttaminen työkseen tarkoittaa kuitenkin aktiivista sosiaalista tukemista, ihmisistä välittämistä työkseen. Auttamistakin yleisempiä teemoja tälle yläryhmälle ovat teoriaopinnot ja ihmisten tapaaminen.

Selkeimmin oman ryhmänsä akateemisten auttajien alla muodostavat erilaiset opettajat. AVO-testistä löytyy erikois-, historian-, kielten-, kotitalous-, kuvataide-, liikenne-, luokan-, matemaattisluonnontieteellisten aineiden, teknisen työn, tekstiilityön, uskonnon ja äidinkielen opettajan tehtävänkuvaus pelkän etuliitteettömän opettajan lisäksi. Opettajatehtäville yhteisiä sisältöjä ovat esiintyminen, ihmisten tapaaminen ja lapset ja nuoret.

Toinen kategoria on auttajien ryhmä, johon lukeutuvat esimerkiksi diakoniatyöntekijä, kätilö, lääkäri, nuoriso-ohjaaja ja sosiaaliohjaaja. Ammatit painottuvat siis sosiaali- ja terveydenhuoltoon, useille eri aloille.

Ryhmittely vakuuttaa taas: on helppo nähdä, miten eri opettaja-ammatit ovat keskenään samanlaisia, miten terveys- ja sosiaalihuolto ovat lähellä toisiaan, ja kuinka nämä kaksi ovat samanhenkisiä ammattiryhmiä.

Asiantuntijat ja asiakaspalvelijat

Tätä kaksijakoista ryhmää yhdistävät sisältöinä teksti- ja numerotarkkuus sekä tietokoneet, mutta muuten tämä yläryhmä on kenties voimakkaimmin jakautunut kahtia.

Asiantuntija-ammateissa korostuvat edellä mainittujen lisäksi matematiikka, teoriaopinnot ja tutkimus. Näihin lukeutuvat esimerkiksi analyytikon, fyysikon, insinöörin ja rahoitusasiantuntijan ammatit. Asiakaspalvelija-ammatit puolestaan ovat käytännönläheisiä ja sosiaalisia, kuten niihin lukeutuvien automyyjien, kirjastonhoitajien, kassanhoitajien ja sihteerien ammatit.

Näiden ryhmien yhdistyminen johtunee osaltaan hierarkisen klusteroinnin etäisyysmäärittelyn yksinkertaisuudesta: vaikka käytännönläheisyys ja teoriaopinnot ovat AVO-testin kielessä liki päinvastaisia asioita, klusteroin niputtaa ammatit yhteen jaettujen ominaisuuksien perusteella suurista eroista huolimatta.

Luova ajattelija

​Tähänkin kategoriaan on yhdistynyt perinteisen ajattelun mukaan kaksi melko erilaista ammattiryhmää: taiteilijat ja tutkijat. Tämän voi tulkita joko algoritmin ennakkoluulottomaksi oivallukseksi tai edellistä kategoriaa vastaavaksi bugiksi. On kuitenkin houkuttelevaa ajatella, kuinka dramaturgin, kirjailijan, ohjaajan tai taidemaalarin työ voisi olla luonteeltaan lähellä arkeologin, fysiologin, tiedottajan tai tutkijan ammattia. Keskiössä kaikissa on AVOn sisältöjen mukaan juuri uusien ideoiden tuottaminen, luova ajattelu.

Yksinään ryhmät ovat taas oikein järkeviä: taiteellisen ja tutkimuksellisen työn ero aiemmista kategorioista on helppo ymmärtää.

​Johtaja

Johtajille yhteisiä sisältöjä ovat etenemismahdollisuudet, itsenäisyys, johtaminen ja vastuu. Ryhmään kuuluvat ammattilaiset johtavat joko työntekijöitä, yritystä taikka ainakin itseään, huolehtien metatyöstä ja vastuunkannosta.

Ryhmä jakautuu miellyttävän selkeästi päälliköihin ja yrittäjiin. Johtamisvastuita kantavat muiden muassa henkilöstö-, keittiö-, mainos-, markkinointi-, myynti-, palo- ja ravintolapäälliköt, kun taas yrittäjiin lukeutuvat agronomit, asianajajat, proviisorit, vähittäiskauppiaat ja yrittäjät.

On tavallaan harmillista, että uralla eteneminen niin AVOssa kuin usein muuallakin yhdistetään johtotehtävien kanssa. Johtaminen on työnä erilaatuista kuin johdettavien työ, eikä se ole kaikille mieluisinta tai soveliainta tekemistä, mutta hierarkisessa ajattelussa on vaikea välttää ajatusta johtajasta “ylempänä asemana”, johon edetään. On kuitenkin miellyttävää, että johtotehtävät erottautuvat omaksi ryhmäkseen näinkin selkeästi.

​Vastuunkantaja

Hierarkinen klusterointi ei takaa tasaisia kokoja ryhmille, ja pienehkö yhdeksän ammatin vastuunkantajien ryhmä on tästä osoitus. Ryhmä jakaa johtajien kanssa vastuun, mutta ei esimerkiksi etenemismahdollisuuksia ja johtamista. Vastuunkantaja työskentelee johtajia itsenäisemmin, ja on eniten vastuussa omasta tekemisestään.

Ryhmän voi jakaa edelleen kahteen, jolloin saa miellyttävän vastuuliikennöitsijöiden ryhmän, johon kuuluvat ainoastaan perämies, luotsi, liikennelentäjä ja lennonjohtaja. Tällöin jäljelle jäävät katsastaja, konemestari, rakennusmestari ja röntgenhoitaja, kaikki teknisempiä vastuutehtäviä.

Tehtävät ovat kuitenkin omalla tavallaan ymmärrettävissä erillisiksi muista: niissä tuntuu korostuvan vastuu hyvin tarkasti määritellyissä järjestelmissä, vastuu osana prosessia.

​Elävä esiintyjä

Viimeisimpänä ja pienimpänä on musikaalisten ammattien ryhmä, jolle yhteisiä sisältöjä ovat vähemmän yllättäen musikaalisuus, taiteellisuus ja esiintyminen. Ainakin AVOn sisältöjen näkökulmasta musikaalinen työ eroaa sosiaalisuudessaan itsenäisemmästä taiteellisesta työstä perustavanlaatuisesti. Laulajien ja muusikoiden ohella ryhmään kuuluvat näyttelijät ja tanssitaiteilijat. Kaikkia näitä yhdistää toistamisen taide: esittäminen ja oma tulkinta.

​Lopuksi

​Tosiasiassa kategoriat ovat sotkuisempia kuin mitä ylläoleva kuvaus antaisi ymmärtää. Koneoppimismenetelmät harvoin tuottavat ymmärrystä yksinään, ja aktiivinen tulkinta on usein edellytys tulosten hyödyntämiselle. Aktiivinen tulkinta puolestaan herkästi toisentaa tulkitsijan olemassaolevia stereotypioita. Koneäly voi kuitenkin toimia tönäyksenä kohti todenperäisempiä tyypittelyjä ja haastaa aiempia oletuksia. Ehkä asiantuntija- ja asiakaspalvelutyö lopulta ovatkin liki toisiaan, suuri osa asiantuntijatyöstäkin on lopulta tunnettujen asioiden kommunikaatiota edelleen.

Ensi kerralla siirrymme AVOn yksinkertaistetuista sisällöistä kattavampaan sisältökartoitukseen ja syvällisempään klusterointiin ja testaamme eri datalähteiden yhdistelyä. Tämä ei ole kuitenkaan edessä vielä ensi viikolla!