|
Koronan vuoksi edelleen etänä ja eristyksissä ihmiset luonnollisesti joutuvat suosimaan kirjallista viestintää. Tällöin on helppo huomata myös yleiseen kieleen tarttuneiden sananparsien ja sanontojen järjettömyys. Järjettömyys sananparsissa on ongelma juuri siksi, että kirjallisen viestinnän tärkeys kasvaa: eihän kukaan halua käyttää lupsakkaa ja maanläheistä kieltä vain huomatakseen, että tekstissä ei ollut mitään järkeä. Diletantissa olemme huomanneet, että näitä järjettömiä sanontoja on valitettavan monia.
Jos nyt siis hyväksytään, että on olemassa enemmän tai vähemmän järjettömiä sanontoja tai sananparsia, miten ne jaetaan luokkiin? Onhan sentään olemassa useita erilaisia tasoja, joilla voidaan puhua “järjettömyydestä”. Ehdotammekin kolmiluokkaista typerien sanontojen jakoa: faktuaalisesti väärät sanonnat (1), redundantit sanonnat (2) ja epäloogiset sanonnat (3). Näistä viimeisessä on lisäksi kaksi tasoa (3.1 & 3.2). Kategorioista ensimmäinen (1), faktuaalisesti väärät sanonnat, on kenties yksinkertaisin: sanonta tekee rinnastuksen tai väitteen, joka ei yksinkertaisesti ole totta joko sellaisenaan tai tarkoitusperiensä kautta. Usein kuultu esimerkki on “hikoilla kuin pieni sika”. Tämä runsasta hikoilua tarkoittava sanonta on faktuaalisesti väärin, sillä sika ei hikoile. Koko sikojen mudassa rypemisen jalo perinne on lähtöisin tämän ominaisuuden puutteesta, joten sanonta osoittaa tutustumattomuutta sikojen kulttuuriin. Muuna esimerkkinä kategoriaan voisi käyttää “ei tässä jäniksen selässä olla”, jonka on tarkoitus kertoa, ettei ole kiire tai tarvitse liikkua nopeasti. Sanonta sekä on että ei ole faktuaalisesti väärin. Väärin se on siksi, että lähes sadassa prosentissa tapauksista, joissa ihminen on jäniksen selässä, hän kulkee hitaammin kuin muilla vaihtoehdoilla. Toisaalta näin ollen jäniksen selässä tulee kiire, eikä sanontaa käytettäessä tosiaankaan olla jäniksen selässä. Toisen kategorian (2), redundanttien sanontojen, tunnistaminen vaatii sanonnan syvällisempää analyysiä, jotta voidaan todeta sanonnan olevan tarpeeton. Tämä tarkoittaa, että sen asiasisältö on nolla, kuten vaikkapa fraasissa “maksaa potut pottuina”. Vaikka sanonnan voisi ehkä ajatella olevan suomalainen vastine “silmä silmästä” -periaatteelle, on silti vaikea kuvitella tilannetta, jossa perunat maksettaisiin jonain muuna tuotteena. Tämä silloinkin, jos ottaa huomioon sekä tilanteen, jossa kauppias tai ostaja sekoittaa tuotteet keskenään, että tilanteen, jossa kumpikaan tietoisesti yrittää suorittaa petoksen toistaan kohtaan. Vaihtoehtoinen esimerkki “helppo nakki” ei sekään käy järkeen. Nakki on määritelmällisesti “pienikokoinen ruokamakkara”, jonka yleisesti hyväksytään olevan varsin helposti kauppansa tekevä ruokatarvike, jonka valmistaminen on sekin varsin helppo prosessi. Lisäksi lyhyen ja ytimekkään määritelmänsä vuoksi nakki on myös helppo ymmärtää. Koska nakkia voidaan hyväksyttävästi ja onnistuneesti tarjota arkena ja juhlana, sekä kypsänä että raakana, on se luonnostaan yksiselitteisesti helppo asia. Näin ollen, koska kaikki nakit ovat “helppoja”, ei sanonta tarkoita yhtään mitään. Kolmas kategoria (3), epäloogiset sanonnat, on kategoria, jonka oleellisin määrite on selkeä epäloogisuus tai kiero logiikan laji, jota sanonta edustaa. Ensimmäisen alakategorian (3.1) muodostavat on sanonnat, jotka eivät sinällään käy järkeen, esimerkiksi “etsiä jotain kissojen ja koirien kanssa”. Tämähän ei käy järkeen, sillä melko suurella todennäköisyydellä kukaan ei etsiessään jotain ota avuksi kissaa, tai jos käyttää, huomaa hän taatusti kissan hyödyttömyyden etsinnässä. Varsin kieroa logiikkaa vaatii myös sananlasku “joka toiselle kuoppaa kaivaa, itse siihen lankeaa”. On hankala kuvitella ansakuopan kaivajan unohtavan, mihin kuoppansa teki, ellei tällä sitten ole dementiaa tai muuta muistihäiriötä. Tosin näissä tilanteissa myös kuopan kaivaminen itsessään voisi olla vaikeaa. Myös väitteen deterministinen luonne on järjetön: lause tekee väitteen vääjäämättömästä kohtalosta, jossa kaivaja kohtaa runollisesti kuolemansa omassa kuopassaan. Suurin osa sudenkuoppien kaivajista kohtasi loppunsa muutoin kuin kaivamassaan ansakuopassa. Toinen taso epäloogisissa sanonnoissa (3.2) on taso, jolla sanonnan kieltomuoto on yhtä lailla totta kuin sanonnan esittämä väite. Esimerkiksi parivaljakko “älä muuta sano”/”sanos muuta” on tästä hyvä esimerkki. Miten voidaan olettaa sanonnan toimivan käytössä, jos sen vastakohta tarkoittaa samaa asiaa? Luonnollisesti tämä alakategoria on huomattavasti suppeampi, koska näin kaoottinen antilogiikka epäilemättä järkyttää ihmisen luontaisia perusvaistoja. Yllä olevien periaatteiden avulla voidaan tuomita sanonnat joko järjettömiksi tai järjellisiksi. Tutkitaan testin vuoksi
Näistä ensimmäisen kohdalla muistetaan, että hevonen potkii kokiessaan tulleensa uhatuksi. Tällöin sanonnan voidaan katsoa olevan järkevä vain, jos nähdään uhatuksi tulemisen tunne osaksi rakkautta, joten se tuomitaan kategorian 3.1 mukaisesti järjettömäksi. Kylmän kahvin kauneutta parantavista ominaisuuksista ei ole olemassa minkäänlaista syy-seuraus-suhteella osoitettavaa todistetta, joten sanonta 2 tuomitaan faktuaalisesti vääränä, kategorian 1 mukaan, typeräksi. Ottaen huomioon, että säälin puute kertoo empatian puutteesta, joka yhdistetään useisiin mielisairauksiin, voidaan myös sanonta 3 määrittää kategorian 3.2 mukaisesti typeräksi. Sen sijaan neljäs sanonta on faktuaalisesti totta, eikä vaadi toimiakseen kieroa logiikkaa: tuleen ei tosiaankaan kannata jäädä makaamaan. Se on siis järkevä sanonta. Viidennen sanonnan väite on redundantti. Koska abstraktina terminä rakkaus ei ole sokea tai näkökykyinen, väitteen turhuuden (2) vuoksi sanonta tuomitaan typeräksi. Viimeinen, kuudes sanonta on selkeästi totta eikä vaadi kieroa logiikkaa ymmärretyksi tullakseen: täin koivista ei saa kintaita. Näin ollen sekin lasketaan hyväksi sanonnaksi. Nyt toivottavasti osaat tunnistaa typerän sanonnan sellaisen kohdatessasi. |