Pitkän päivän jälkeen pääset vihdoin kotiin. On aika pysäköidä kulkuneuvo yöksi. Onneksi taloyhtiössäsi on lämmitetty paikka tarjolla sinunkin ajokillesi, jotta sitä ei tarvitse jättää sään tai varkaiden armoille ulos. Käyt avaamassa oven, ajat sisään, pysäköit ajoneuvosi, otat tavarasi mukaan ja kävelet tyytyväisenä ulos. 

Tai näin tekisit, jos sinulla olisi auto ja kätevä tallipaikka. Pyörävarastojen kohdalla jonkinasteinen hankaluus tuntuu olevan enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Pyörä pitää taluttaa kynnyksen yli tai pahimmassa tapauksessa kantaa portaissa. Varastojen ovet on säännönmukaisesti varustettu oven sulkeutumisen varmistavalla ovipumpulla, jonka auki piteleminen yhdellä kädellä pyörää taluttaessa toisella vaatii jo voimaakin.

Nouset pyörän selästä. Irrotat tarakalla olleet tavarat ja laitat ne ulko-oven viereen odottamaan. Avaat pyörävaraston oven, ja muistat, että pyörä täytyy peruuttaa varastoon. Irrotat otteesi varaston ovesta, joka välittömästi pamahtaa kiinni ovipumpun tuhannen kilon voimalla. Käännät pyöräsi ympäri ja avaat pyörävaraston oven uudelleen. Tänään ei onneksi tarvitse aloittaa siirtämällä muiden polkupyöriä sivummalle. Onhan pyörävarastosi melko tilava: sinne mahtuu kymmenisen polkupyörää. Rapussasi on kuusitoista asuntoa.

Diletantin pienimuotoisella pyörävarastokierroksella 1950–1980-luvuilla rakennetuissa kerrostaloissa eri puolilla pääkaupunkiseutua ei oikeastaan löytynyt yhtäkään pyörävarastoa. Niiden sijasta löysimme ulkoiluvälinevarastoja suksitelineineen. Ei Helsingissä 50-luvullakaan varmaan hiihdetty töihin: rakentajat ovat selkeästi rakentaneet pienen varaston harrastusvälineille polkupyöristä rattikelkkoihin. Kulkuvälineille (eli autoille) taas on jo pitkään rakennettu erilliset tallit ja hallit. Nykyään vaikkapa Helsingin kaupungin tavoitteena olisi kuitenkin lisätä pyörällä tehtyjen matkojen osuutta merkittävästi: polkupyörä on siis myös liikenneväline.

Talutat pyörää varastoon takaperin sivusta käsin pyörän yli ovea auki toisella kädellä pitäen. Suoraan varaston oven edessähän on kukkalaatikko.

Tyypillistä polkupyörävarastoille on myös jonkinasteinen ahtaus. Seinien siirtäminen on toki kallista, mutta moneen varastoon lisätilaa saisi jo heittämällä romupyörät pois. Tai jos vaikka ne rattikelkat sun muut harrastusvälineet saisi erilliseen varastoon päivittäisten liikkumisvälineiden tieltä.

Saatuasi pyörän varaston oven sisäpuolelle kurottelet pyörän yli avaamaan sen jalkatuen varoen, ettet kaada varaston muita pyöriä. Palaat ulos, ja muistit onneksi ottaa lukonkin mukaasi, koska et ulotu kiinnittämään sitä edestäpäin kaatamatta omaa tai muita pyöriä. Korjaat tarakalta irroittamasi tavarakassit, avaat rapun oven, jätät tarakan roinat rappukäytävään, avaat rappukäytävästä pyörävarastoon johtavan oven, astut pyörävarastoon, kiinnität lukon polkupyörään takakautta. Poistut pyörävarastosta, otat roinat käytävästä, astut hissiin. Onneksi tänään olit varmaan viimeisenä jättämässä pyörääsi varastoon, joten jos lähdet aamulla ensimmäisenä ulos, pääset yhtä helpolla kuin tänäänkin!

Mikä niissä muutamassa ylimääräisessä minuutissa sitten on niin kamalaa? Lyhyellä matkalla kaupungissa se muutamakin minuutti lisää on suhteessa paljon. Metro muuttuu monesti autoakin houkuttelevammaksi, jos määränpäässä tietää joutuvansa ensin etsimään paikkaa ja vielä taskuparkkeeraamaan. 

Tärkeintä on kuitenkin varastojen hankaluuden tuntu: jos pyörävarastossa tuntee olevansa väärässä paikassa, venäyttävänsä selkänsä kurotellessaan ja kömpiessään, tai kohta kaatavansa ja rikkovansa muidenkin pyörät, ei sinne todellakaan huvita mennä. Ja jos varastoon meneminen tuntuu vastenmieliseltä, alkaa itse pyöräilykin jäädä yhä useammin väliin.

On pyörävarastoissa toki eroja. Kuvatekstien tarina kertoo eräästä todellisesta 60-luvun talon ”pyörävarastosta”, mutta tapasimme myös ihailtavan avaran 80-luvun varaston, jossa mahtuu vaikka vaihtamaan renkaat kätevästi sisätiloissa. Erään 50-luvun varaston ramppi parantaa käytettävyyttä kummasti, kun pyörää ei sentään tarvitse enää nostaa portaita ylös. Sitä paitsi vielä lokakuun ajan polkupyörän säilytysratkaisun voi ulkoistaa kaupunkipyöräjärjestelmälle. Diletantti harkitsee kuitenkin seuraavaksi autotallipaikan vuokraamista polkupyörilleen ja toivoo, ettei kukaan ehdi varastaa pyörää ulkotelineestä ennen sitä. Hauskaa pyöräliikennettä!