​Lifestyle-, influensointi-, markkkinointi- ja gonzotoimittajamme ystävän viaton illanistujaispyyntö sai kohtalokkaan twistin. Diletantti pääsi käsiksi hämmentäviin päiväkirjamerkintöihin.

Perjantainen yllätys

Tolkuttoman kiireiseksi paljastuneen työviikon jälkeinen ansaittu perjantainen kylpytakissa röhnöttäminen saattaa äkisti katketa, kun hyvä ystävä yllättäen ja säälittä antaa puoli tuntia aikaa ihmistäytyä, hankkia pientä purtavaa ja saapua elämänsä kasassapitävän mutta seurallisen oloisena etäyhteyden päähän nauttimaan illasta. Miellyttävä tai epämiellyttävä yllätys, riippuen katsantokannasta. Yhtä kaikki, eiköhän itsensä saa boostattua illalliskuntoon samalla suoritusmentaliteetilla kuin milllä koko viime työviikon uhrasi 90-lukutyylisille mainoskampanjoille hymähtelyyn. 

Akuutisti kuitenkin vaadittaisiin jonkinlainen illallisostoslista sekä tekosyy, jolla motivoisi itsensä vaihtamaan reikäisen villapaidan nonchalanttiin vapaa-ajanasuun. Puolisen tuntia aikaa on vaativa tehtävä sosiaalisesti hyväksyttävän illalliskattauksen luontiin.

Kaikenpelastava tunnelmataulu

Onneksi koko viikon 90-luvun sisustusarkkitehtuuri- ja suunnittelutyökaluja tuijotellut toimittajamme tietää, että tässä vaiheessa ainoa oikea suunnittelutyökalu on Mood Board eli lyhyesti käännettynä tunnelmataulu. Tauluja voi käyttää esimerkiksi unelmien kylpyhuoneremontin live-love-laugh -kaakelointien suunnitteluun tai yritysmaailmassa saman lähdevesipullon viidenteen radikaaliin uudelleenbrändäykseen. Tunnelmatauluja voi olla minkäkokoisia tahansa, mini mood boardeista Big Mood Boardeihin. Tunnelmalautaan tulisi kerätä erilaisia leikekirjaesimerkkejä, jotka yhdessä toivottavasti muodostavat villin, uuden konseptin, tai mielikuvan oikeanlaisesta kuvauksellisesta tunnelmasta. Jos tunnelmalaudasta tekee fyysisen objektin, siihen saisi varmaan myös täpytellä sapluunoilla erilaisia logoluonnoksia.

Laitetaan tunnelmalauta aluille muutamalla kysymyksellä ystäville ennen ruokakauppaa. Näin kiireisen viikon loppuun ei kaivata alkoholia. Äkilliset kyselyt edustuskelpoisiista mocktaileista ja pikkupurtavista tuottavat nopeasti täydellisen sarkastisia kohderyhmäkommentteja. Pikagallup paljastaa ehdotettujen virgin vodkasoodan ja överimakeiden shirleytemplejen seasta ainoaksi siedettäväksi mocktailiksi jonkinnäköisen pääkaupungin kypsemmän väen ravintolassa varioidun mocktail-mojiton. Mockjiton. Moc-hiton. Mo--- kuitenkin, aikaa on vähän ja tekemistä paljon, joten korvattaneen turhan hapokas sooda ja sokeri ginger alella, ja lisätään sekaan kurkkua. Ensimmäinen ruokalaji on valmis.
​Toiseksi tarjottavaksi ehdotettiin kivaa hedelmistä, pähkinöistä ja juustoista koottua party platteriä eli samassa hötäkässä käännettynä vaikkapa tunnelmalautasta. Päärynät miellyttävät toimittajaa poikkeuksellisen paljon, joten niillä voidaan mennä. Loput lautastarpeet löytyvät kaupasta melko estottomasti.

Vaihe 1. Fyysinen olomuoto

​Kaupassa on käyty, ensimmäisenä muoto. 90-luvun markkinointioppeihin taisi kuulua yhtenäinen visuaalinen ilme. Ferrarin punainen, Adidaksen kolmiraidat, Benettonen yksisävyisyys ja päälleliimatut monikulttuuriset kasvot, Applen kaikkivoipa valkoisuus. Lienee aika tehdä illallislautasestakin yhtenäinen visuaalinen kokonaisuus.

Tässä lyhyessä ajassa lienee mahdollista saada tuotettua lähinnä viipaleita.

Mitä isompia viipaleita, sitä rustiikkisempi tuntuma ja rouheampi muoto. Lohkoja jopa. Ovatpahan nopeampia leikata. Hedelmät muokkautuvat lohkoiksi mukavasti, hienoa.

Juustojen lohkonta on hieman epämiellyttävää, etenkin pehmeämpi juusto ei tunnu mieltyvän tähän. Lopputulos vaikuttaa vaikulta, joka on kompressoitu hyvin epäsymmetriseksi harkoksi. Ja joka joustaa liikaa.
​70-prosenttisen kaakaopitoisuuden chilisuklaa tuhoutuu leikatessa lähes täysin ja pölisee kaakaopölyä, kuin luoden rustiikkista tuntua ja tuulahduksen nostalgiaa. Ennen vanhaan kaikki varmasti maistui tuhdin maa-aromikkaalta.

Vaihe 2. konsepti

Lieneekin nyt aika ottaa tunnelmataulut tulilta ja valmistaa illanistujaisille konsepti. Kahden erilaisen idean, puumabaanamaisen halpismojiton ja nautiskeluhenkisen tunnelmalautasen yhdistäminen suurehkojen ruokalohkojen kanssa vaatii hieman päänraavintaa. Kuitenkin kohta ajatuksia alkaa herätä. 

Missä olisi raakakantaisia ruoanlohkoja ja käsittelemättömiä raaka-aineita, ja mihin ympäristöön drinkin raa’at lime- ja kurkkulohkot voisivat sopia? Tietenkin VIIDAKKOON! Tuo eksoottinen epämaantieteellinen termi, joka voi viitata kaikkeen sademetsästä vähän rehevöityneempään aluskasvillisuuteen. 

Toinen tietysti erinomainen venuu tälle ruoalle olisi PINTALIITOYÖKERHO, tuo paikka, jossa farkut ja lenkkarit eivät kuulu pukukoodiin, ja pähkinöiden hinta on liitetty aivan kaiken holtittomiin katteisiin. Tuo turhamaisuuden hamaisin turvasatama, jossa kuuluu unohtaa itsetutkiskelu sekä -kritiikki ja keskittyä näyttämään mahdollisimman viileältä.

Viidakon ja yökerhon sekoitus: aivan parasta 90-lukuestetiikkaa. Mikään ei sano paremmin mainoskampanja kuin tämän illalliskonseptin nimi: 

NIGHTCLUB JUNGLE. 
​
Hypetekstit valuvat hallitsemattomasti kuin hiki amfetamiinikyllästetyn copywriterin sormenpäistä: “Yökerhot ovat savage viidakko villeille cityjuhlijoille”. “Tule ja koe iltasi viidakossa”. “Valloita betoniviidakko”. Konsepti on täydellinen, siitä ei voi tietää ovatko kyseessä post-ironiset taideopiskelijabileet 2010-luvulta vai 80-lukulainen homoyökerhon aito konsepti. Suomalaiset kurkut ja Espanjassa pitkään kypsytetty juusto vielä täydentävät tunnelmaa sopeutumatta kuitenkaan täsmällisesti viidakko- tai yökerholokeroon.

vaihe 3. valmistus

​Aikaa on vielä muutama minuutti, joten ensimmäinen erä Nightclub Jungle Party Platter Editionia täytyy valmistaa tohinalla. Onneksi ginger ale -mojito on tyytyväinen niin kauan kuin limeä vain vähän pörröttää lasinreunaan eikä katkeroita koko lasia. Tunnelmalautanen olikin jo lähes valmis. Vielä kun päättää asetella savaget petopäärynät lasiin päärynänkuorista tehdylle karikepedille, saadaan annoksesta hillityn charmantti ja samaan aikaan luontoa kanavoiva.
Asetelma, jossa on kaksi korkeaa lasia ja lautanen pöydällä. Vasemmanpuoleisessa lasissa on isoja limelohkoja, kurkunpaloja ja mintunlehtiä sekaisin. Oikeanpuoleisessa laissa on isoja päärynätikkuja ja pohjalla päärynänkuoria. Lautasella on juustopaloja, mangotikkuja, kurkkutikkuja ja karkeasti paloiteltua suklaata.
Mangonnäköinen asia on juusto ja juustonnäköinen asia on savage petopäärynä.
​Toimittajamme vääntäytyy vielä auttamatta pieneksijääneen tiikerikauluspaidan sijaan aitoon katu-uskottavan viidakkoseikkailijan Dressmann-kauluspaitaan, ja teroittaa kyntensä esittelyä varten.

vaihe 4. esittely

Uuden ruokakonseptin esittely illanistujaiskutsun esittäneelle ystävälle onnistuu täydellisesti. Hänen kauhunsekainen ilmeensä selittäessäni kuolemanvakavissani, miten Nightclub Jungle on kokonaisvaltainen iltakokonaisuus, jossa chilisuklaassa ja espanjalaisissa juustoissa on aitoa viidakon tuntua yökerhokonseptissa, onnistuu vakuuttamaan hänet huutamaan “mitä helvettiä tässä tapahtuu”. Saan kuulla olevani luova nero, joka esittää collage-taiteen ja dekonstruktionismin alla syntyneen milleniaalikulttuurimme täydellisesti.
​Hysteerinen nyyhkytys peittyy vain vaivoin hieman raakojen päärynälohkareiden syönnistä kuuluvaan rouskutukseeni. Tajusin unohtaneeni aurinkolasit.

Seuraavana maanantaina myyn koko Nightclub Jungle -idean S-ryhmälle uudeksi yhdistetyksi perheravintola-kylpylähotellikonseptiksi.