Kun Diletantin lifestyle-satiirinen toimitus saapuu haastattelemaan Matti-Juhani Menestyjää hänen kaksikerroksiseen loft-asuntoonsa Katajanokalla kello seitsemältä aamulla, hän on jo ehtinyt remontoimaan kylpyhuoneen, juoksemaan kaksi puolimaratonia ja letittämään perheen lemmikkialpakan. “Käykää sisään”, Menestyjä huikkaa rennon tyylikkäästi oravannahkaiselta design-sohvaltaan.

Menestystarina. Vain sillä sanalla voinee kuvata Matti-Juhanin elämää. Tämä kansainvälisen kasvuyrityksen toimitusjohtaja ja viiden lapsen vanhempi on jo 32-vuotiaana saavuttanut enemmän kuin teoriassakaan olisi mahdollista. Kuusi omistusasuntoa Helsingistä ja kesämökkisaaret Espoossa, Kirkkonummella sekä Tammisaaressa luovat kuvaa nuoresta, nälkäisestä saavuttajasta. On vaikea uskoa, että sohvalla rennosti istuva johtaja on syntynyt Berliinin muurin sortumisen jälkeen.

“Morjesta morjesta, istukaahan alas! Täällä ollaan jo odotettu”, Menestyjä toteaa, ja pyöräyttää samalla espressot ja croissantit toimitukselle aamupalaksi.

“Yleensä mä syön jo aamukolmelta, välillä ilta- tai välillä aamupalan, mutta tänään on special occasion, kun on ihan toimittajia paikalla. Terve sielu tehokkaassa ruumiissa!”

Mutta Matti-Juhani, mikä on menestyksesi salaisuus?

“Amfetamiini ja diapam. Ihan selkeästi. Ei sitä muuten saa päivää lähtemään käyntiin kuin kunnon piristeillä. En pysty lähtemään aamuisin kotoani ilman kahdeksaa reseptilääkettä ja kolmea kupillista kahvia - ja tässä on vain peruslääkkeet, viikonloppuisin on sitten omansa”, toteaa menestyjä, ja kaataa käsi hieman täristen uuden tuplaespresson.

Diletantti jätti juttua varten kysymättä lääketieteen ammattilaisia mielipiteitä reseptilääkkeiden väärinkäytöstä, sillä Menestyjä vaikutti tarpeeksi vakuuttuneelta siitä, että tietää mitä tekee.

“Diapam auttaa mukavasti nukahtamiseen kun muuten on niin ylikierroksilla, että uhkaa hypätä yli sängystä ja ikkunan läpi iltatoimiin mennessä. Ja viikonloppuisin pitääkin vetää kunnon rännit, että tuntisi edes jotain”, Menestyjä toteaa.

“Ja pitäähän sanoa, että ymmärrän olevani etuoikeutettu. Ei mulla ole mitään hajua maitolitran hinnasta kun SSRI:t vie nälän tehokkaasti! Samaa mä aina mun koulutuksissa sanon, että turha ajatella liikaa mitä asiat maksavat, sillä asenteella ei voi ostaakaan mitään. Ja musta aina voi tehostaa omaa elämäänsä. Ei nyt tälle tasolle kuin minä, mutta kyllä amfetamiinilla vähän pystyy ylimääräisiä kierroksia repimään. Suosittelen muuten koulutuksiani kaikille, oon kuullut niistä hyvää palautetta ja auttavat kuulemma työntekijöiden terveydentilaankin kun ei enää turhista mussuteta. Hyvää ja laadukasta koulutusta, toisin kuin muilla.”

Olisi ehkä tarpeen vähän kyseenalaistaa Menestyjän kommenttien puolueettomuutta, mutta croissantit ovat hyviä ja hei, vastuullisen journalismin verkkosivutkin sanovat, ettei kukaan ole virheetön.

“Mun vaimo aina sanoo, että oon kyllä hullu jätkä kun kaikkea tällaista teen. Mutta ei silleen positiivisesti. Viimeksi se uhkasi lähteä jos en suostu nukkumaan yli kolmea tuntia.”

Diletantti ei halunnut taustahaastatella Menestyjän puolisoa tai lapsia, sillä he olisivat voineet olla turhan kriittisiä Menestyjän tarinaa kohtaan. Ei sopisi mukavaan henkilökuvaan, että vaimo olisi hieman tyytymätön arkiseen tiskaamattomuuteen tai perhearjen pyörittämiseen - elleivät syyt selkeästi johtuisi liian vähäisestä yrittämisestä.

“Mutta teknisesti me ei olla erottu, niin kirjoita vaan sinne että vaimo sanoo. Firmassakin aina kirjoitetaan asiat niin kuin halutaan eikä niin kuin muut haluaa.”

Diletantti jättää kohteliaasti huomioimatta, että lapsia ja vaimoa ei näy kuvauspaikalla. Myös keittiön tyylikkäässä lasivadissa olevien muovihedelmien ohi katsominen on helppoa juttua tehdessä, kun voi vain keskittyä merinäköalaan.

Miten yrityksellä noin muuten siis menee? Miten toimitusjohtajalla on aikaa tähän kaikkeen?

“No siis yleensä mä aloitan aamuni mikrodoussaamalla vähän psilosybiinejä. Mulla on yksi luottotoimittaja, jolta saa hyvää kamaa. Ei sellainen toimittaja kuin te. Toi mikrodoussaaminenhan siis on auttanut mua tosi paljon diilaamaan masennuksen kanssa, etenkin jos diapamia on pitänyt alkaa vähentää. Mut ei ehkä tarvii niin puhua siitä vanhasta firmasta, meillä on sen toimittajan kanssa valmisteilla sellainen uus startup, joka hyökkää kyllä geimeihin heti kun Suomessa saa myydä kunnon kamaa.”

“Kyllä se nyt vain on niin, että työläisten pitäisi hävetä tällaista byrokratiaa mitä Suomessa on. Jos minä olisin tämän maan johtaja niin koko homma pivotoitaisiin kerran viikossa.”

Puhelin soi, ja Menestyjä vastaa puheluun. “Sori mun on pakko nappaa tää.” Keskustelu on lyhyt ja päätyy vahvan johtajalliseen “No ookoo sitten” -toteamukseen.

Niin, Matti-Juhani on kyllä saanut kaiken jo nuorena. Mutta mitä Menestyjä haluaisi vielä sanoa kaikille uudesta biohakkerointi-innostuksestaan?

“Joo mä voisin vielä sanoa että uutena juttuna mulla on tällainen biohakkerointi. Ensinnäkin oon koittanut hakkeroida kelloa ja elää 27-tuntisella päivärytmillä. Yleensä siinä kohtaa viimeistään loppuu veto ja saa vihdoin nukahdettua. Mut hei, vaimo soitti äsken, ja suostui palaamaan yhteen jos lähden nyt Minnesota-hoitoon, ja sen porukat oli luvannut maksaa sen. Että hei, tää mun viime vaalien henkilökorvike joka on tehty kanssa biomassasta voi vastata loppuihin kyssäreihin, mun pitää nyt mennä.”

Diletantin toimitus jää kiusaantuneesti syömään croissanttinsa pahvisen Menestyjän kanssa. Lopulta pahvihahmo kaatuu ja toimitus poistuu kohteliaasti kirjoittamaan juttuun näppäriä loppukaneetteja.

---