Helteinen kesäpäivä, aurinko porottaa, mieli tekee jäätelöä. Edelläsi jonossa kiistellään tiikeri- ja kuningatarjäätelön eduista. "Kuppiin vai tötteröön?" - aitoon vohveliin tietenkin. Kioskin nuori yrittäjä näyttää olevan tänään itse töissä ja annostelee kaksi palloa, mango-melonin ja vanhanajan vaniljan. Kalalokki tuijottaa palloa himoiten terassia suojelevien siimojen takaa, mutta ei tällä kertaa käy kiinni.

Miksi oikeastaan kävelit jäätelökioskille asti, pakastimestakin olisi löytynyt jäätelöä? Ehkä sisällä oli tukalan kuuma ja kaipasit kävelyä. Mutta kaupassa olisi ollut laajempi valikoima, lyhyemmät jonot, halvempi hinta, kaupan päälliseksi vieläpä ilmastointi, siltikin päätit ennemmin jonottaa paahteisella rannalla.

Jäätelökioski oikeastaan myy jäätelöä vain nimellisesti, ja sen varsinainen tuote on unelma kesästä. Eikä mistä tahansa kesästä, vaan niistä lapsuuden päivistä, joina jäätelöpallon putoaminen oli suurin uhka, jota edes osasi pelätä. Jäätelökioskilta voi ostaa lupauksen päivästä, jollaisena on aikaa jonottaa vaikka tunti, lupauksen auringonpaisteesta, uimarannasta ja liplattavista laineista. Kaiken tämän jäätelönmyyjä pyöräyttää vohvelinnokkaan vain muutaman euron hintaan. 

Kesäidylliä myydään myös muissa muodoissa. Alkosta voi ostaa sekä olutta että viilennettyä olutta, joista jälkimmäinen kuiskuttain kutsuu unohtamaan murheet kauniin päivän kunniaksi. Lainsäädäntömme ansiosta tämän palvelun saa vieläpä samaan hintaan kuin pelkän huoneenlämpöisen alkoholituotteen. Kesäkahvilassa kesäidyllipalvelua tuottavat lokkien hyökkäyksiä estämään viritetyt näkymättömät siimat. Tavallaan kyllä kaupan jäätelöallaskin myy kesää, mutta se jäätelö ostetaan lasten lahjomiseksi hiljaiseksi ja syödään liian lyhyellä tauolla pakokaasunhajuisella parkkipaikalla kun mökille on vielä tuntien matka. 

Mutta nyt kun olet vihdoin päässyt sinne mökille asti, et aio enää kuluttaa rahaa tai varsinkaan ostaa kesäidyllipalveluita. Itsehän ne halot on hakattava, kalat pyydettävä ja marjat poimittava, jotta loma tuntuisi lomalta - onneksi yhteiskunta on rakentanut tien melkein mökille asti ja järvessäkin kehtaa nykyään taas uida. Mummolan täysihoito onneksi huolehtii tiskaamisesta ja kaivaa madotkin valmiiksi.

Lettukestit muuttuisivat kuitenkin kiusallisemmiksi, jos pannareita paistaisikin palkattu opas eikä sukulaisesi. Kesäidylliä ei voi markkinoida tai myydä kesäidyllinä, vaan paras idylli pitäisi löytää vahingossa. Kuka olisi arvannut, miten ihana kahvila siirtolapuutarhan keskeltä löytyi tai kuinka hieno luontopolku lähti mökkimatkan taukopaikalta? Liian kauniiksi tuotteeksi paketoidusta palvelusta katoaa elämyksellisyys: “tule urbaanille keitaalle, anna auringonpaisteen hyväillä kasvojasi, seuraa lasten temmellystä vesiliukumäessä, ja lopuksi tunne asfaltin polte paljailla jalkapohjillasi, aivan kuin lapsuudessasi!” Tarjous kuulostaa näin muotoiltuna naurettavalta, vaikka maauimala itsessään on hyvinkin houkutteleva kesänviettopaikka, vieläpä aivan samoista syistä.

Ihailemamme kokemukset ovat spontaaneja ja ainutkertaisia, eivät suunniteltuja ja järjestettyjä. Spontaanisti satunnaiseen paikkaan Suomessa lähtevä palaa kuitenkin kotiin todennäköisemmin nälkäisenä kuin onnellisena, ja taktisesti sijoitettu jäätelökioski tai muu kesäidyllipalvelu mahdollistaa itse löydetyn idyllin kokemisen kiireisemmällekin. Sitä paitsi kyllähän jäätelö nyt vaan maistuu paremmalta tötteröstä!