Tämä on päivittyvä uutisjuttu. Sivun alalaidassa kerrotaan lukuhetken päivitystilanne.
​​

Livekuva artikkelin kirjoitukseen käytetystä kannetusta tietokoneesta.
 
Viime aikoina perinteisen verkkojournalismin kritisointi sosiaalisessa mediassa on yleistynyt hirvittävää vauhtia ja journalismin vastaiset voimat maalittavatkin toimittajia kuin Huuhkajat EM-karsinnoissa. Journalismia on kuvattu laiskaksi, tyhmäksi ja saamattomaksi. Erityisesti median hetkellisyys ja juttujen tiivistämättömyys on ajanut lukijat epätoivoiseen tietotulvaan, jossa tilanteen seuraaminen vaatii massiivisen dataristiaallokon seasta ajatusten tiivistämistä. Tilanne kärjistyi viime viikolla, kun maan valtamediat seurasivat jälleen median huonoutta käsitellyttä hallituksen kyselytuntia lähettämällä tauotonta erillistä livekuvaa eduskuntatalon jokaisesta ovenkahvasta.

Olennainen käänne tapahtui myös kuukausi sitten, kun joukko kunnallispoliitikkoja kyllästyi journalismin alentuneeseen tasoon ja siirtyi joka perjantai osoittamaan mieltään Sanomatalon portaille. #pressupror-aihetunnisteella varustetut twitter-huudahdukset ja ”Nyt on adverbi!” –mielenosoitukset ovat kajahdelleet pitkin Mannerheimin tietä aiheuttaen lievää hämmennystä japanilaisissa turistiryhmissä. Journalismin huonoa laatua tutkinut iltapäivälehti sai kyselytutkimukseensa tuloksen, että 54 % piti journalismia kämäisenä ja 38 %:n mielestä journalismi oli ihan pyllystä. Moitittavana mediaa piti 86 %. Vain 27 % pitivät journalismia hyvänä.

Vastatakseen kansan hätähuutoon Diletantti haastatteli seniorireportteri Laukka Pennasta hänen kodissaan Espoon Kivenlahdessa. Haastatteluhetkellä Pennasella oli päällään Mediapäivien tarinallistamistyöpajasta saatu villapaita, joka hänellä oli ollut myös päällään, kun hänen pitkäaikainen sulkapalloparinsa oli eräänä kuulaana marrasaamuna kertonut hänelle pallonpeluun jäävän tauolle vihoittelevan akillesjänteen takia. Villapaita on nöyhtäävä.

-Onko tilanne kestämätön ja saako journalismi nykyään kritiikkiä?

”Kyllähän tämä tilanne on kestämätön. Journalismi saa nykyään tosi paljon kritiikkiä. Kyllä määrä tuntuu tosi isolta. Toki jos vertaisin tätä samaan tasoon kuin kritiikki esimerkiksi 70-luvulla, niin eihän tämä ole edes mitään murahtelua, mutta onhan tämä nyt aivan hirvittävää palautetta. Tuntuu että journalisteja ei arvosteta yhtään. Ja onhan tämä kovaa työtä – todellisuudesta irtautuneet ihmiset varmaan ajattelevat, että jutut syntyvät ihan itsestään. Monelta kannalta aihetta syvällisesti käsittelevien artikkelien teko vaatii hirvittävästi aikaa. Esimerkiksi paljonklikatussa jutussamme särkyneistä ikkunoista oli kovin tärkeää, että journalistimme tarkasti kuuliaasti joka ikkunan särkyneen varmasti molemmin puolin.”

Toissaviikolla Pennanen itse sai merkittävästi kritiikkiä, kun hän oli käyttänyt suurimman osan Ylen Löperöjournalismi-illan koosteartikkelistaan laskeakseen,. kuinka monta perävaunullista ranskalaisia juustoja pystyisi valmistamaan, mikäli kaikki illan aikana hörpätyt vesisiemaukset olisivat olympia-uima-altaan kokoisia maitohappolohkareita.

”Se oli ihan havainnollistava metriikka! Mielestäni ihmisillä on oikeus tietää kansantajuisin suuruusluokin, minkä tason asiasta huonon journalismin kriisissä on kyse.”

Kritiikkiä keräsi myös vastakkainasettelevaksi koettu kohujuttusarja, jossa soitettiin läpi suurin osa Suomen edunvalvonta- ja kansalaisjärjestöistä kysyen vihaavatko vegaanit ihmisiä, pitäisikö vuohet kieltää lailla ja ovatko satunnaisesti valittujen poliittisten ryhmien edustajat ihan tyhmiä. Jutun oheen liitetty henkilökuva inarilaisesta eläkeläisestä, jonka arki vaikeutuu suunnattomasti lyijytäytteisten jääkaappien kieltämisen myötä, koettiin kornin raflaavaksi.

”Mutta kyllä ihmisillä on oikeus saada tietää totuus! Ei kontroversiaaleistakaan aiheista saa vaieta. Eikä noiden ihmisten löytäminen haastateltavaksi ole mitenkään helppoa, välillä tuntuu siltä kuin henkilöitä tai nyt ainakin mielipiteitä pitäisi keksiä omasta päästään. Ja tiedätkö edes kuinka kauan minulla kuluu aikaa joka ikisen lakimuutoksen aikana etsiä taas se yksi perintötuloja jatkuvasti saava kuntaliitoskunnasta toiseen muuttava kuurosokea kuuden lapsen yksinhuoltajavanhempi, jonka tulotaso muuttuu täysin järjettömästi minkään lakiuudistuksen myötä, vain että saan esiteltyä ihmisille millaisia poliittisia hirvityksiä taas on puuhailtu?”

Diletantti päivittää uutista.
 
2020Q1: Päivityksen aikaleima on päivitetty.