Ruokakaupassa harhaileminen on lempiharrastuksiani. Koska syödä täytyy joka päivä, kehtaa kaupassa käyttää aikaa kiireiselläkin viikolla. Vihanneslaarien äärellä maistelen mielessäni eri makuyhdistelmiä illan päivällistä suunnitellessani. Ja jos päätän yhdistää ateriaksi päivän tarjouslöydön sekä jääkaapin pohjalla nahistuvat vihannekset, pääsen harrastamaan luovaa ongelmanratkaisua ja lopulta nauttimaan herkullisesta onnistumisen tunteesta.

Vaikka arkikokkailusta tulee harvemmin keskusteltua, ilmeisesti ruokayhdistelmien keksiminen ei ole kaikille yhtä mieluisaa puuhaa. Kotiin resepteineen toimitettuja ruokakasseja myydään arkea helpottamaan, arkiruokavinkit ja viikon ruokalistat ovat lehtien vakiopalstoja, ja moni muu kotitalous rajoittaa menunsa muutamaan kestosuosikkiin. 
Ruoka-annos: parsakaalia ja makkaraa tomaattikastikkeessa.
Jutun julkaisupäivänä söin makkaraa tomaattikastikkeessa, koska makkara oli tarjouksessa, ja parsakaalia, koska parsakaali on vihreää ja tomaatti punaista.
Mistä sitten keksin, mitä tänään söisin? K-ruoka-lehti vinkkaa opettelemaan ulkoa muutaman reseptin raaka-aineet "kello viiden ruokapaniikin selättämiseen", mutta jos haluan syödä useampaa kuin muutamaa ruokalajia, tarvitsenko joka kerta uuden reseptin? Vaikka kaikki maailman reseptit ovatkin muutaman klikkauksen päässä, laadukkaan ja riittävän helpon reseptin etsimiseen saa helposti kulumaan tovin jos toisenkin, jos edes on keksinyt mitä etsisi.

Väitänkin, että reseptien sijaan tärkeämpää on muutaman perusperiaatteen osaaminen ja ennen kaikkea taito yleistää ja soveltaa osaamaansa. Monen mukalihan "käytä kuten jauhelihaa" -neuvo nojaakin juuri siihen, että kokkaajalla on mielessään valmis malli siitä, miten jauhelihaa käytetään. Omassa repertuaarissani on korkeintaan parikymmentä perusreseptiä. Vaikkapa viime sunnuntaina lounaaksi valmistamani korealaiset ribsit on pohjimmiltaan sama ruokalaji kuin paahtopaisti eli pitkään uunissa paistettua lihaa.
Ruoka-annos: ribsejä, riisiä, kurkku-kaalisalaatteja, paahdettua paprikaa ja kukkakaalia.
Korealaiset ribsit maistuivat riisin, kurkku-kaalisalaatin sekä paahdetun paprikan ja kukkakaalin kera.
Ja kuten mitä tahansa taitoa, myös reseptien soveltamista oppii harjoittelemalla. Jos koko aterian improvisointi pelottaa, voi vaikka vihanneslisukkeiden soveltamisesta olla helpompi aloittaa. Itse valmistan vihanneksia lopulta vain neljällä eri reseptillä: salaattina, keittämällä, uunissa paahtamalla tai pannussa paistamalla. Vihannesta vaihtamalla näillä syntyy eri ruokalajeja melkein loputtomiin. Ribsien lisukkeeksi paahdoin kukkakaalia ja paprikaa öljyllä ja suolalla maustettuna, kun uunikin oli valmiiksi lämmin ja kukkakaali kaupassa kaunista. Lihan marinadia olisi aivan hyvin voinut pirskotella myös kasviksille, samoin oikeastaan mitä tahansa kuivattua maustetta. 

Perusreseptien lisäksi on hyvä tietää jotain myös raaka-aineista: kurkkua ei ehkä kannata keittää eikä porsaanlihaa syödä raakana. Ateriakokonaisuuden ideoimisessa voi auttaa eri tekstuurien ja värien miettiminen. Punainen paprika piristi kukkakaalilisäkettä, ja jääkaapista löytyneet tuore kurkku ja kaali olivat salaattina mukavan rapeita rasvaisen lihan vastapainoksi. Öljypohjainen salaatinkastike on taas mainio esimerkki perusreseptistä: öljyä, jotain hapanta, ripaus makeaa, ja sopivasti mausteita, mutta raaka-aineita muuntelemalla variaatioita riittää. Tällä kertaa makua antoivat ribsireseptistä napatut seesamiöljy, valkosipuli sekä korianteri neutraalin valkoviinietikan ja sokerin rinnalla.
Salaattia kulhossa.
Salaatinkastikkeen voi sekoittaa kulhon pohjalla ja pilkkoa salaattiainekset maustumaan kastikkeeseen siksi ajaksi, kun muu ruoka kypsyy.
Tietysti reseptien noudattamisella on toki paikkansa erityisesti vieraampien ruoka-aineiden ja ruokakulttuurien kohdalla. Sushin valmistamisessa ei auta, vaikka olisi kuinka taitava paistamaan kalaa, eikä luuydintä ehkä tulisi mieleen paahtaa uunissa ilman reseptiä. Käytän reseptejä suosiolla myös yli viidelle hengelle kokatessa määrien laskemiseen, oma näppituntumani tuottaa automaattisesti muutaman ruoka-annoksen kerrallaan. Toimivia makuyhdistelmiäkin oppii silti ilman reseptiäkin kokeilemalla ja maistamalla: jos on epävarma, eksoottisempaa maustetta voi kokeilla vaikka vain osaan ruoka-annoksesta. 

Mutta ruokalajien soveltamisen harjoitteluun ei välttämättä tarvitse edes laittaa ruokaa! Itse harrastan reseptien lukemista myös muutenkin kuin totisella ruoanlaittotarkoituksella. Osin nojatuolimatkaillakseni makujen maailmassa, mutta ennen kaikkea oppiakseni ja inspiroituakseni vaihtoehdoista. Vaikka en koskaan aikoisi itse savustaa kalaa, savustusohjeen luettuani kaupasta tarttuukin seuraavalla kerralla mukaan savusiikaa. Samoin muualla ruokaillessa tai ravintolan ruokalistaa miettiessä on hyvä painaa mieleen toimivia yhdistelmiä tai näppäriä valmistuskeinoja.

Ehkäpä tärkeintä on kuitenkin muistaa ruokaa laittaessaan ja siitä nauttiessaan miettiä, mikä tällä kertaa onnistui ja mitä voisi ensi kerralla tehdä eri tavoin, oli sitten noudattanut reseptiä tai ei. Kuten Julia Childin Ranskalaisen keittiön salaisuudet -kirja neuvoo: “[Reseptin lukemisen jälkeen] voitte laajentaaksenne yleistietoanne keittotaidosta, verrata ohjetta mielessänne muihin tuttuihin ohjeisiin ja todeta, kuinka ohje tai jokin sen menettelytapa sijoittuu laajempaan teeman ja muunnelmien kuvaan.” Riittävän harjoittelun jälkeen lopulta "todennäköisesti valmistusohjeita ei ennen pitkää tarvita lainkaan paitsi muistilistana aineksista, jotka voisivat unohtua.”