Musiikki on kansakunnan peili, ja suomalaisuutta heijastelee ehkä kaikista voimakkaimmin romanialaisesta jalkapalloilijasta kertova chileläinen työväenlaulu.

El Pueblo Unido (Yhtenäistä kansaa ei voi koskaan voittaa) oli 1970-luvulla Chilen sosialistisen liikkeen ja myöhemmin hallituksen tunnushymni, joka sai dramaattisemman vireen kun Yhdysvaltojen tukema vallankaappaus syrjäytti kyseisen hallituksen. Vallankaappauksen ja sitä seuranneen sotilasdiktatuurin vastustuksen myötä kappale levisi laajalti maailmalle. Kappale on sen jälkeen löytänyt kotinsa yhä uudestaan, usein myrskyisissä myllerryksissä käännettynä tai sovitettuna: Yhdysvaltalainen säveltäjä Frederic Rzewski teemoitti kappaleen mukaan 36 sävellyksen (erinomaisen!) kokoelman solidaarisuudenosoituksena Chileläisille, laulua laulettiin käännettynä 1979 Iranin vallankumouksessa sekä White Night -mellakoissa San Franciscossa, Kreikan laitavasemmistolaisen SYRIZA-puolueen vaalikampanjoinnissa ennen velkakriisiä ja hiljattain Hong Kongin laajoissa protesteissa. Laulun viesti yhtenäisyyden voimasta on yksinkertainen ja iskevä.
​

Nouse, taistele/ kansa tulee voittamaan/ elämä tuleva/ on tätä parempaa/ Ota haltuun/ onnemme/ ja huuda kanssamme/ tuhat soturin suuta/ huutaa/ vapauden laulua/ sisun voimalla/ voittaa isänmaa!

Ja nyt se kansa/ koitoksessa kamppaileva/ yhtenäisellä äänellänsä/ huutaa -Eteenpäin!
​
Yhtenäistä kansaa ei voi koskaan voittaa!/ Yhtenäistä kansaa ei voi koskaan voittaa!

Myös porilainen rock-yhtye Yö on versioinut kappaleen, voimakkaalla taiteellisella näkemyksellä. Toisin sanoen kappaletta ei tunnistaisi samaksi ellei kuuntele versioita peräjälkeen, koska Yön versio on juuria myöten vähän turhanpäiväistä suomirock-renkutusta. Kappale on myös sanoitettu uudelleen kertomaan Helmut Ducadamista. Hän oli Romanian jalkapallojoukkueen maalivahti vuonna 1986, kun Romania voitti Eurooppa-cupin ja Sevillassa pelatun finaalin ehdoton tähtipelaaja.
​

Finaalin jälkeen Helmut vetäytyi pian jalkapallosta. Virallisen tarinan mukaan Helmut sai harvinaisen verisairauden, epävirallisen huhun mukaan Romanian turvallisuuspoliisi pahoinpiteli tämän, koska Helmut ei lahjoittanut palkinnoksi saamaansa Mersua Romanian kommunistisen diktaattorin pojalle kohteliaasta pyynnöstä huolimatta. Sanoituksessaan Yö vaikuttaa uskovan tähän huhuun, jonka todenperäisyys on tässä kontekstissa toissijaista.

Mies kumarassa kantaa muovikassejaan/ Jäätävä tuuli hyytää ajatukset laittaa liikkumaan/ Likaiset kerrostalot laitakaupungin/ Äänet vielä vielä kutsui paratiisin porteilta tänne takaisin

Tässä ajatuksessa on tietty symmetrinen kauneus: Laulu sosialistisesta yhtenäisyydestä peilautuu tähän surulliseen ihmiskohtaloon kommunistisessa diktatuurissa. Laulu tarjoaa klassisen vasta-argumentin sosialismille, mikä peilautuu väistämättä Suomen aikaisempaan itänaapuriin, Neuvostoliittoon.

Mutta. Sanoituksessa on mukana Ikarus-kuvasto, tai pikemminkin sanoitus koostuu yksinomaan viittauksista Helmutiin ja Ikarukseen. 

Niin kylmä päällä maan/ On Bukarestin yö/ Et lennä aurinkoon/ Ei siivet selkään lyö/ Vei siivet aikoinaan/ Luo loiston kirkkaimman/ Vaan liekkiin kuumimpaan/ Sai valot Sevillan

Tie huomiseen/ On tuntematon/ Kun siivet polttaneet/ Nyt tuhkaksi on/ Säteet auringon
​
Tämä valinta, ehkä tarkoituksetta, kääntää tragedian Helmutin syyksi: Ikaruksen tavoin Helmut oli liian ylpeä, kun ei luopunut mersustaan. Tämän merkityksen sisällyttäminen tulkintaan kääntää sen päälaelleen: Onko Helmutin tarina varoittava esimerkki, jossa epäsuorasti kannustetaan nöyryyteen suuremman vallan edessä? Piirtyvä kuva on viiltävän nuiva: ei olisi pitänyt laittaa vahvemmalle vastaan, loppukädessä Helmutin oma vika.

Jos tämän merkityksen hylkää, kappale onkin enää satunnainen kokoelma melodramaattisimpia vertauskuvia, jotka tarttuivat sanoittajan kynään. Alkujaan iskevään vappulauluun on isketty rokkikomppi, synkkä taustatarina ja tarunomaista sanastoa eeppisen apeuden perässä. Lopputulos on vaikuttava mutta vailla syvempää viestiä.

Mutta kumpi tulkinnoista on oikea: onko kappale suomettumisen puolustus vai merkityksetöntä melankoliamässäilyä? Juuri tämä kahtiajako kirkastaa tämän peilikuvan: Suomi tunnetaan suurvaltojen nöyristelystä ja surullisista lauluista, ja Yön Ducadam kaappaa nämä molemmat mestarillisesti. Tästä syystä tämä porilainen sovitus romanialaisesta maalivahdista chileläiseen säveleen on ehkä kaikkein suomalaisin kappale.
​