Ensimmäisiä sepustuksia julkaistessamme saimme eräältä innokkaalta lukijalta seuraavan tiedustelun:

"Wapun erikoisnumerona Biletantti? Vai järjestetäänkö vappua edes tänä vuonna? Itse joudun viettämään ko. juhlaa Ullistakin eteläisemmässä Helsingissä, joten jokin raportti olisi kiva."

Sitä se nuolaisu ennen tipahtamista teettää, sanoi mummo kun desinfiointiaineella pöytää pyyhki. Lukijammekin virunee pohjoisemmassa Helsingissä kuin oletti.

Tavalliselle tallaajalle teekkarillisen railakas wappuhulinointi näyttää infantiililta vastuunpakoilulta. Se on kuitenkin myös tärkeä yhteisöllinen kevätriitti niille, jotka sellaisiin uskovat. On ollut äkkiraitistava kokemus huomata, että wappuna ei välttämättä olla viikkoa humalassa, jätetä töitä tekemättä edes muutamaksi arkipäiväksi ja pelata räntäsateessa krokettia puistopiknikillä kirjoittaen silmät ristissä hieman myöhäistä ja kiusallisen tarpeetonta out-of-office -viestiä sähköpostiin. Olennaisinta on, ettei tänä vappuna nähdä esasaarismaista yhteisöllisyysräjähdystä, jossa voi tavata satoja puolituttujaan. 

Kaikki epähuomiossa viisivuotiaan lempilelun rikkoneet tuntevat ihmisten keskimääräisen vastareaktion menetyksiin. Samaten railakkaaseen vapunviettoon tottunut henkilö saattaa kokea kriisiä lähentelevän tilanteen, kun koko kevään huippukohtakarnevalismi jää toteutumatta. On ainakin kolme tapaa, jolla kosmopoliitti wappuveijari voi reagoida tilanteeseen:

Vappuasenne 1: Totaalista virtuaalivapunkäyntiä

Vappuko peruttu, pötyä! Virtuaalinen vapunviettäjämme kehittää kaikki kivat wappuperinteet etäversiona. Vappuaattona töllötetään virtuaali-Mantan lakitusta, biletetään etäbaarissa, ja lopulta tosivappuilija etäsammuu epämääräisen etäwappuheilan kaukokainaloon vain herätäkseen seuraavana aamulla Second Lifen Ullanlinnanmäkisimulaattorista päässään sähköiset 2020-lasit ja avatar-korvassaan midiäänellä piipittävä wappupilli. Kadotettuaan tietoisuutensa verkkosimulaatioon wappusankarimme ei enää hahmota, onko hänen myymänsä vappulehti paperia vai bittejä, eikä koronan loppuminenkaan onnistu enää penetroitumaan sankarimme kybertodellisuuteen. Vappu on, todellisuus joustakoon.

Vappuasenne 2: Totaalikieltäytyjän antivappu

Ei käy, en ala! Wappu ilman fyysistä puistopikniköintiä on kuin ilo ilman jättiläisilmapalloja: voihan sellaista olla mutta ei se nyt vaan ole sama asia! Vappudenialistimme menee syväsykkyräiseen kieltäymystilaan eikä suostu kuulemaan mistään vappuun liittyvästä koko vuonna. Mielenosoituksellisesti kieltäytyjämme polttaa asunnostaan löytyvät serpentiinit, hassut hatut sekä hupilaulukirjat, ja levittää kylmän harmaasävyiseen hillittyyn pohjoismaiseen tyyliin sisustetun makuuhuoneensa lattialle harmaan joogamaton ja alkaa meditoimaan miettien Grönlantia. Ulos eteerisestä bunkkeristaan hän uskaltautuu aikaisintaan toukokuun kolmantena. Vuosi 2020 pyyhitään pois wappuajankirjoista.

Vappuasenne 3: Totaalinen traditionalisti

On olemassa ihmistyyppi, jonka mielestä karanteeni on vain oivallinen tekosyy kerrankin valmistaa juurileipää. Siinä missä muut hermostuvat vapun sidosryhmätapaamisten ja kuohuviinitilaisuuksien puutteesta, perinnetietoinen selviytyjämme kaivaa kaapista isoäidin munkkireseptit ja pyöräyttää siinä sivussa vappuisan tuohitorven piristämään puhdetöitä. Baarien ei tarvitse olla auki, kun tämä sankarimme skoolaa itsetekemällään perinnesimalla kirittäessään käpylehmiään kiehisten valossa keskieurooppalaisen vappusalon ympäri. “Wappu ei ole pilalla, se on puusuksee”, toteaa perinteisiinpakenijamme ja lähtee tarpomaan yhden hengen suohiihtokisoihinsa.

Tasapainoista suhtautumista tapaillessa

Kypsä lähestymistapa olisi tietysti todeta, että osa vapun perään haikailusta kohdistuu menetettyyn nuoruuteen eikä itse juhlaan. Tilanteessa on kaikki elämän murrosvaiheen ominaispiirteet. Ehkä sen sijaan, että haluaisi olla viikon humalassa, voisi kasvaa ihmisenä ja tosiaan myöntää, ettei humalassa olo nyt niin hauskaa olekaan. Jos tapahtumien väliin jääminen harmittaa, niin kerrankin voisi tarkastella omaa FOMOaan, että onko tässä nyt mitään hirveän rationaalista. Varsinkaan kun niitä bileitä ei kertakaikkiaan ole. Ja ehkäpä bileiden puuttumisen sijaan saattaa vain olla ahdistunut omasta nykyisestä elämäntilanteestaan, jossa kaikki on vaikeaa, työt tyhmiä, parisuhdetilanne vain osittain tyydyttävä ja veroista murehtiminen huolestuttavan relevanttia. Ehkä koko vappu on vain eskapismia arjesta, harhautus omasta elämästä. Nyt olisi hyvä hetki reflektoida sitä elämäänsä ja miettiä rakentavaa suhtautumista kohtaloonsa.

Meillä ei ole nyt kuitenkaan aikaa sellaiseen. Vappuun on vähän aikaa, ja ihmisenä kasvaminen on tylsää. Tärkeintä on poimia rusinat pullasta ja valita jokaiseen tilanteeseen oikea asennoituminen.

Voittava strategia todennäköisesti yhdistelee kaikkia edeltäviä. Satunnaisen kaupungilla törmäämisen sijaan puolitutuille voi myös soittaa videopuhelun ja kysellä kuulumisia, ja voivotella että ei koskaan nähdä. Myös railakas etäjuhlinta on mahdollista siinä missä railattomampikin. Denialisti voisi kerrankin opettaa meille, että jos jokin asia ei ole kivaa, niin erityisesti tänä vuonna sitä ei ole pakko tehdä, vaikka kuinka olisi perinteistä. Ja jos tuntuu, että sinun perinteesi eivät ole sinun perinteitäsi, ja kerran elämässä haluaisit kokeilla perinteisen vappuhatun askartelua kokeaksesi olevasi osa suurempaa yhteiskunnallista kudosta, niin kyllä, tänä vuonna saa aivan vapaasti harrastaa. Voit vaikka väkertää jollekin vuodelle serpentiiniä alusta asti itse istuttamalla vappukuusen pihalle tulevaksi kuitupuuksi.

Yhtä kaikki tämä Wappu lienee poikkeuksellinen ja vaatinee aivan poikkeuksellisen suurta juhlamieltä. Paljon sitä kaikille!