Vuoden 2023 joulukuussa sain äärimmäisen banaalin, sitkeän ja uskoani terveydenhuoltojärjestelmään koetelleen varvasongelmani ratkaistua kirurgisella kiilaekskisio-operaatiolla. Tässä vaiheessa olin vuoden ajan totutellut ajatukseen, että rauhallista kävelyä kiivaampi jaloilla hyppiminen sattuu, ja pääasiallinen liikuntamuotoni olikin kaupunkipyöräily. Kaupunkipyöräkausi kuitenkin kestää vain huhtikuusta lokakuuhun, ja loppuvuoden liikunta jäi vähäiselle.

Päätin juhlistaa uudelleensyntynyttä liikuntakykyäni ottamalla kunnianhimoisen liikuntatavoitteen – uida yhteensä 10 kilometriä vuoden 2024 aikana. Ei haittaisi jos uisi enemmänkin, mutta ajattelin, että tällaisen määrän saisi melko varmasti kokoon. Olen nuoruudessani ollut sukellusseuran norppatoiminnassa mukana, ja viikoittaisissa snorklaustreeneissä oli usein alkulämpönä 200 metrin uinti - kympin tavoite tuntuikin ihan saavutettavalta.
​
​

Miksi 10?

Miksi 10 kilometriä vuodessa? Projektihallinnan teorioiden mukaan tavoitteen tulisi olla SMART – tarkka (specific), mitattavissa (measurable), vastuutettavissa (assignable), realistinen (realistic) ja ajallisesti määritelty (time-related). Uintitavoitteeni täytti nämä – se oli hyvin määritelty, mittaamisen pystyi hoitamaan uintipäiväkirjalla, olin itse tavoitteesta vastuussa, 10 km tuntui realistiselta ja ajallinen määritelmä oli jo tavoitteen nimessä.

Joidenkin kanssaihmisten mielestä tavoite oli liiankin realistinen. Useimmat ajattelivat, että otan tavoitteeksi 10 km uinnin yhdellä kerralla. Eräs henkilö nauroi, että hän mietti tavoitteekseen 1000 kilometrin juoksua vuoden aikana. Nähtyäni saman henkilön myöhemmin samana vuonna oli juoksusaldo lähes nolla, itsellä jo tuolloin kolmisen kilsaa alla.

Ajattelinkin, että käyttäytymispsykologisesta näkökulmasta tällainen melko kevyt tavoite olisi perusteltu. Jos peruskiireiseen älytyöarkeen koittaisi lisätä liikaa liikuntaa, menisi homma liian helposti harrastuneisuudeksi, ja innostus saattaisi lopahtaa kesken. Puoli kilometriä uintia kerrallaan olisi suunnilleen tehtävissä puuduttavan työpäivänkin jälkeen, ja ajattelin kerran viikossa uimalla saavani lähes varmasti uintimäärän kasaan.
​
​

Tulos: onnistuminen

Uintipäiväkirjani näytti vuoden lopussa lyhykäisyydessään tältä:

​Uintikirja 2024
3.1. 600 m
 10.1. 700 m = 1,3 km
 17.1. 800 m = 2,1 km
 22.1. 700 m = 2,8 km
 29.1. 600 m = 3,4 km
 5.2. 1000 m = 4,4 km
 12.2. 700 m = 5,1 km
 29.2. 500 m = 5,6 km
 13.3. 700 m = 6,3 km
 18.3. 900 m = 7,2 km
 8.4. 500 m = 7,7 km
 14.8. 500 m = 8,2 km
 7.11. 500 m = 8,7 km
 13.11. 700 m = 9,4 km
 27.11. 600 m = 10,0 km

Uidut matkat jaoteltuna vuoden ajalle. Neliöllä on kuvioon merkitty kaupunkipyöräkausi.

Uitujen matkojen kertymä ajan myötä.

Tavoite oli lopulta hyvinkin realistinen. 10 km tuli täyteen marraskuun lopulla. Uintikertoja oli yhteensä 15, lyhin matka oli puoli kilometria ja pisin kilometrin. En tiedä olisiko arki-iltoina kiehtonut hirveästi enempääkään uida - tyypillisesti parinkymmenen minuutin puristuksella sai jo ihan mukavasti urheiltua.
​
Merkittävin tauko prosessissa tuli huhtikuun alussa, kaupunkipyöräkauden alkaessa. Kaavioon on merkitty kaupunkipyöräkauden kesto hailakansinisenä laatikkona. Tänä aikana pidempiaikaista uintia tuli harrastettua vähän jos lainkaan - huhtikuun alussa kävin kerran uimassa, samaten elokuussa. Toki tuon vuodenpuolikkaan aikana kaupunkipyöräilin 446 kilometriä. Heti kaupunkipyöräkauden päätyttyä uintikilometrejä alkoikin taas kertyä ja tavoite tuli nopeasti täyteen. Kaupunkipyöräaikaa ei ehkä kannatakaan laskea uintihaasteeseen mukaan - jos kyseiset 30 viikkoa tiputtaa pois, saadaan liikuntataajuudeksi lähes yksi uimakerta viikkoa kohden. Kannattaakin miettiä tavoitteita asettaessa, kuinka suuren osan vuodesta tavoitteelleen haluaa oikeasti antaa.

​

Havaintoja matkan varrelta

Minkä tahansa urheiluharrastuksen alkaessa täytyy kehon totuttautua uusiin liikeratoihin. Samoin tämän haasteen alussa uinnissa tuntui kipeytyvän vaihtelevasti yllättäväkin lihasryhmät. Selkälihakset, rintalihakset ja reidet saivat kaikki osansa, kukin omalla viikollaan.

Aluksi uin kotoani lähellä olevassa Kallion urheilutalon uimahallissa. Hallissa on 25-metrinen allas, ja yleensä kaksi rataa oli varattu vapaaseen uiskenteluun. Radat oli myös tyypitelty hitaiden ja nopeiden uimareiden radoiksi. Altaissa ei oikein mahtunut ohittamaan helposti, joten hitaiden uimareiden radalla vauhti oli todellakin hidasta, samoin nopeiden radalla oli parempi uida kroolia ja aika nopeastikin.

Haasteen myötä kokeilin jossain vaiheessa Mäkelänrinteen uimahallin 50 metrin rataa. Rata oli paljon tilavampi ja mukavampi kuin Kalliossa, ja oli miellyttävää, että kädet pystyivät tekemään rintauinnissa koko liikeradan hyvin. 50 metrin uinti hirvitti aluksi, mutta alkoi melko nopeasti sujua. Ylipäänsä toistoja tekemällä kaikki liikkeet hapenotosta potkuihin kehittyivät tekemisen myötä - aluksi kannattaakin keskittyä lähinnä altaaseen pääsyyn ja jonkinlaiseen räpistelyyn, eikä vaatia ensimmäisillä kerroilla itseltään täydellistä tai optimaalisen kestoista suoritusta.

Ehkä uinnissa on kuitenkin hyvä muistaa, että kilometrimäärä ei varsinaisesti kerro treenin intensiteetistä mitään - kevyellä sammakkouinnilla voisi paahtaa eteenpäin vaikka maailman tappiin saakka. Uin enenevässä määrin kroolia liikeratojen tehostuessa, ja rintauinnin osuus väheni. Uintiaika yhdellä kertaa säilyi silti noin 20 minuutissa - tässä vaiheessa perushermostunut luonteeni vaati jo altaasta poistumista.
​
Uutta urheilulajia aloittaessa kannattaa muistaa uusien rutiinien rakentamisen olevan myös kognitiivisesti kuormittavaa. Huomasin, että kiireisen työpäivän jälkeen liikuntavarusteidenkin etsiminen oli melko haastavaa, jos uimalasit oli viikkosiivouksessa siivonnut johonkin varmaan jemmaan. Samoin liikennevälineiden katsominen urheilupaikalle oli vähän työlästä, kun periaatteessa hallille olisi kävellyt vartissa ja raitiovaunulla säästänyt viitisen minuuttia, kunhan olisi ajoittanut pysäkille saapumisen täsmälleen oikein. Pari kertaa ylimääräiset juoksevat asiat veivät niin paljon aikaa, ettei hallille enää ehtinyt ennen sulkemista. Kaikki mikrosäätö vei yllättävän paljon kapasiteettia itse urheilusuoritukselta, mutta olisi myös mukavaa huomata rutiinien toimivan: jos uintikassi oli valmiiksi katsottuna, hallille saattoi mennä hyvinkin ajatuksetta ja olla jo altaassa ennen kuin varsinaisesti piti miettiä mitä pitikään tehdä.

Mitä pohdin?

Haaste oli melko hyödyllinen ja sai parannettua omaa suhtautumistani liikuntaan.

Jonkin verran tuttavieni reaktiot uintihaasteeseen myös huvittivat - tällaista pientä liikuntamäärää ei pidetty juuri minään. Useat kertoivat uivansa kerrallaan vähintään kilometrin, välillä kaksikin. Toivottavasti tämä haaste auttoi ainakin itseäni suhtautumaan tulevaisuudessa rakentavasti ihmisten pieniin terveystavoitteisiin.

Ehkä maailma kaipaisikin enemmän jonkinlaisia aloittelijaystävällisiä liikuntaohjelmia - tällaisia ovat esimerkiski Porin kaupungin sivuilta löytyvä juoksukoulu. Helposti erilaiset lajikokeilut ja lajialoitusehdotukset olettavat kokeilijan olevan jo valmiiksi aika kovakuntoisia - jolloin täysin kokematon uhkaa pyörtyä jo alkulämmön kohdalla. Olisikin ehkä järkevää kaupungeilta toimeentua luomaan tällaisia matalan kynnyksen höntsäurheiluohjelmia.

---