|
Ulkomainos toisensa perään mainostaa milloin mitäkin podcastia tai ainakin sellaisia tarjoavaa palvelua. Mahdollisesti viimeiseen kymmeneen vuoteen mediaa seuraamatonkin tunnistaa lainasanan lainasanaksi. Vuonna 2020 Radiomedian kyselytutkimuksessa viisi kuudesosaa 15-64-vuotiasta tiesi, mikä podcast on, ja onpa Diletanttikin käsitellyt podcastin perustamista. Mutta miksi ihmeessä käytämme netissä oleville puheohjelmille niin hankalaa sanaa?
Lainasanat eivät tietenkään ole kielissä mikään uusi asia, mutta radio, video ja läppärikin ovat kaikki helpommin suomalaiseen suuhun istuvia kuin potkäästi. Näköradio-tyyppisille käännöksille on toki helppo naureskella, mutta osa suomennoksista vakiintuukin: kännykkä, sanomalehti ja äänikirja ovat silkkaa suomea. Eikä podcast-sanan merkitys aukea edes englannintaitoiselle kovin helposti. Usein tarjottu selitys termille on, että podcast on sulautuma Applen iPodista ja lähetystä tarkoittavaa broadcast-sanasta, mutta ensimmäiset mielleyhtymät saattavat silti johtaa kipsattuihin herneenpalkoihin tai muutenkin aivan muuhun kuin netistä kuunneltavaan puheohjelmaan. Kielikellon 3/2018 artikkeli kertoo, että “podcast on poimittu Kotimaisten kielten keskuksen sanatietokantaan vuonna 2005, kun Ylen ohjelmia sai alkaa tilata omalle tietokoneelleen tai muuhun vastaanottimeen”, mutta tästä huolimatta vakiintunutta suomenkielistä vastinetta ei ole. On siis aika korjata tilanne. Helpointa olisi muokata sanasta podcast suomalaiseen suuhun sopiva versio: Vaikka ruotsissa näiden nimeksi on vakiintunut podd, joka on selkeä lyhennelmä alkuperäissanasta mutta ääntyy ja taipuu ruotsiksi: podd, podden, poddar, poddarna. Suomessa podcastin kirjoitusasu ei vastaa sen lausuntaa, vaan sanan lausumiseksi pitää tuntea jokin toinen kieli. Ruotsin mallia vastaavasti, vaihtoehtoisia uusia literaatioita sanalle voisivat olla potkäästi, pötkäästi tai pootkasti. Suomen kielen vokaaliharmonia vaikeuttaa sanan suoraa sopeuttamista, mutta tk-tavuraja saa tämän tuntumaan sallittavammalta. Melko laajalti on käytössä ovat myös pod ja podi, joista varsinkin jälkimmäinen näyttää melko tyypilliseltä lainasanan suomalaistukselta. Sanoissa on kuitenkin arkikielinen kaiku. Vielä suomalaisemman kuuloista asua voisi tavoitella vaihtimalla d-kirjaimen pois, jolloin sana voisi olla joko potti ja pottinen. Alkuperäisen sanan suomalaistamisen sijaan sanan voi myös kääntää suoraan:
Vaikka palkovalu on mukavan lyhyt sana, joka tuntuu kumman kuvaavalta. Samalla voisi vakiinnuttaa valumisen verbinä suoratoistamiselle: Suoratoistelun sijaan väsyneet ihmiset valuttavat lyhyitä videoita verkkokalvoilleen. Arkikielessä voisi puhua lyhyesti pavasta.
Kolmas lähestymistapa on keksiä uusi, merkitystä kuvaava termi. Viittaus Apple-tuotteeseen on muutenkin nykyään lähinnä harhaanjohtava. Esimerkiksi eestissä podcasteja kutsutaan nimellä taskuhääling eli taskulähetys. Kuvaavien ja suuhun sopivien uudissanojen keksiminen ei kuitenkaan ole helppoa! Mykyradio tiivistää tuotannon pienuuden ja kuulostaa suomalaistetulta uudissanalta, mutta tuskin vakiintuisi. Rikosturina tiivistäisi podcastien tyypillisimmän sisällön tehokkaasti, mutta samalla tuntuu ettei se kuitenkaan kuvaa koko alaa. Myös soitinlähetys, äänijulkaisu tai syöttöjakso ovat olleet ehdotusten listalla, mutta tuntuvat teknisestä kuvaavuudestaan huolimatta keinotekoisilta.. Vaikeaksi nimen keksimisen tekeekin se, ettei podcast lopulta eroa enää perustavasti radio-ohjelmasta: Moni radio-ohjelmakin julkaistaan nykyään myös tallenteena, podcastina. Suoratoiston valtavirtaistuessa median muotona se ei enää erottaudu omaksi saarekkeekseen, johon olisi järkevää viitata vain jakeluformaatin perusteella. Ottamalla termin käyttöön omien sisältöjensä jakoa varten Yle aloitti myös termin merkityksen hiljaisen haihduttamisen. 
|