Ihmisiä tykätään lokeroida. Koulussa opetetaan, että on olemassa visuaalisia, kineettisiä ja auditiivisia oppijoita, että on olemassa introvertteja ja ekstroverttejä, että on olemassa ylikiihkeitä A- ja ja pystyynnukahtavia B-tyypin persoonallisuuksia. Kulttuurihistoriassa kerrotaan länsimaissa yli vuosituhannen ajan ihmisiä jaotellun sangviinisiin ja koleerisiin persoonallisuuksiin sen mukaan, mikä oli henkilön dominoivin ruumiinneste. Uusi ruotsalainen ihmistyyppikirja jakoi taannoin ihmisiä älykkösinisiin, johtajapunaisiin, kiltteihin keltaisiin ja luoviin vihreisiin, mutta halusi korostaa, että yleisimmin jokainen on vielä kahta eri väriä, ettei liikaa (stereo-)tyypitellä.

Tällaiset arkkipersooniin jaot harvoin perustuvat mihinkään. Kukaan ei edes tiedä, mistä visuaalis-kineettis-auditiivinen oppijamalli on lähtenyt liikkeelle, mutta sitä ei ole pystytty näyttämään päteväksi oikein mitenkään. Eikä ihmekään, suurin osa akateemisista asioista kun käytännössä opitaan lukemalla. Ruotsalainen tuore väripersoonakirja on liikkeenjohdon konsultin tekemä ja myyvästi kirjoitettu, mutta  jälleen kyseessä on enemmänkin hauska markkinointikikka kuin mihinkään tutkimukseen pohjautuva teos.

Kenties laajimmalle levinnyt tyypittelytesti on Myers-Briggsin tyyppi-indikaattori (MBTI). Testissä vastataan samaa vai eri mieltä -väittämiin, joiden perusteella vastaaja saa kuulla, onko introvertti vai ekstrovertti, faktalähtöinen vai intuitiivinen, ajatteleva vai tunteva, ja suunnitelmallinen vai spontaani. Näiden pohjalta on luotu 2^4 = 16 eri kirjainkombinaatiota, joihin ihmiset sitten jaetaan. Saat kuulla olevasi joko kylmän analyyttinen INTJ, tai luokan viihdyttäjä ESFP.

Tyyppitesti on levinnyt, etenkin Yhdysvalloissa, älyttömän laajalle. Nelikirjaimisia ENTJ- tai ISTP-lyhenteitä laitetaan kaikkialle CV:stä Tinder-profiilin. Yhdysvaltojen suurimman liikevaihdon Forbes 100 -firmoista 89:llä oli vuonna 2018 käytössä HR-työkaluna kyseinen persoonallisuustesti.

Myers-Briggs-testin suosio hirvittää, kun muistaa sen olevan pseudotiedettä. Vaikka se näyttää tieteelliseltä ja kuulostaa vakuuttavalta, se ei kestä tieteellistä kurinalaista tarkastelua. Diletantti koettaa selittää, lyhyesti, mikä kaikki mittarissa, sen kritiikissä ja sen käytössä on pielessä.​

​Turha kahtiajako on turhaa

Tärkein asia ensin: testi jakaa ihmiset tarpeettomasti neljällä eri tapaa kahteen luokkaan muodostaakseen 16 mahdollista persoonallisuustyyppiä. Kaikki mittausulottuvuudet romautetaan lopulta jommallekummalle puolelle: ihmiset ovat joko introverttejä tai ekstroverttejä, joko tuntevia tai ajattelevia. Testissä puhutaan tietoisesti persoonallisuustyypeistä (types) eikä vaikkapa jatkuvalla 0-100-asteikolla mitattavista persoonallisuuspiirteistä (traits). Ulottuvuuksien (dimensions) sijaan puhutaan dikotomioista (dichotomies). Dikotomia, eli kahtiajako, viittaakin siihen, että nämä luokat haluttiin esittää toisistaan erillään olevina - ei minään jatkuvana skaalana.

Jotkin kahtiajaoista on todistettu paikkaansapitämättömiksi: ekstroverttius-introverttius on pääosin normaalijakautunut muuttuja, ja suurin osa ihmisistä on tukevasti ja niin trendikkäästi ambiverttejä eli “vähän molempii”. Ekstrovertiksi tai introvertiksi kelpuutettaisiin vain hyvin pieni osa ihmisistä, jos siihen vaadittaisiin poikkeuksellisen vahvaa sisään- tai ulospäinsuuntautuneisuutta. Ekstroverttius-introverttius lienee myös todella tilannesidonnaista, ja osa pärjää ryhmätöissä mainiosti, vaikka vihaa vapaa-ajallaan muiden ihmisten seuraa.

Ekstrovertti-introverttius lienee kellokäyrä eikä kahtiajakautunut asteikko.

​Kahtiajako onkin MBTI:n olennaisin ongelma. Sen sijaan, että ymmärrettäisiin ihmisissä olevan monia eri puolia, pieni ero vastauksissa keikauttaa testattavan persoonallisuuden äärilaidasta toiseen. Eivätkä esimerkiksi thinking/feeling -jakauman piirteet ole vastakkaisia vaan saattavat jopa korreloida, jolloin paljon ajattelevat ihmiset myös tuntevat voimakkaasti. Tällaisessa tapauksessa kahtiajaossa on vielä vähemmän järkeä.

​Tulokset vaihtelevat testikertojen välillä

Jotta MBTI:n kaltainen psykometrinen instrumentti olisi pätevä, tulisi samaan testiin vastaavan saman ihmisen saada suunnilleen vastaava tulos seuraavalla kerralla. Näin ei MBTI:n kohdalla ole, vaan keskimäärin joku akseli keinahtaa keskiarvon väärälle puolelle, ja tulos on aivan eri. Jopa 50%:lla ihmisistä perättäiset testitulokset eroavat jollain mittarilla. Todennäköisesti useampi mittarin “tyyppi” vaihtuu kerralla, jos henkilö on monessa rajatapaus. Edelleen, jos kyseessä olisi jatkuva mittari, tämä ei aiheuttaisi ongelmia, mutta koska testin tuloksen halutaan väen vängällä jakavan ihmisiä laatikoihin, silloin tulos on olennaisella tavalla erilainen ihmiselle eri vastauskerroilla.

​Omituiset ulottuvuudet

Ei ole mitään näyttöä siitä, että testin ulottuvuudet antaisivat kattavaa kuvaa ihmisen persoonallisuudesta. Jokin  ihmisyyden ulottuvuus voi hyvin jäädä pois mittareista. Toisaalta myös nykyisetkin testin ulottuvuudet menevät vähän ristiin: Eräs tutkimus totesikin, että MBTI:n ulottuvuudet muodostaisivat selkeämmin kuusi keskenään korreloivaa luokkaa neljän sijaan, eli testi mittaisi paremmin kuutta kuin neljää ihmisen ominaisuutta.

​Testin kysymykset eivät istu nykypäivän työkulttuuriin

Ulottuvuuksien väkipakolla jakamisessa on aika vanhahtava klangi, mikä näkyy myös testin ulottuvuuksia heijastelevissa kysymyksissä. Oheiset testikysymykset ovat suomalaisesta 16 persoonallisuustyyppiä -testistä, joka on jonkinnäköinen MBTI-variantti. Voit itse miettiä, oletko samaa vai eri mieltä:

“Logiikka on yleensä tärkeämpää kuin tunne, kun ruvetaan tekemään tärkeitä päätöksiä.”

“Oikeassa oleminen on tärkeämpää kuin yhteistyö tiimityöskentelyssä.”

“Mielestäsi kaikkien näkemyksiä on noudatettava riippumatta siitä ovatko ne faktapohjaisia.”

“Et voi yleensä rentoutua puhuessasi suuren väkijoukon edessä.”

“Yleisesti ottaen luotat enemmän omaan kokemukseesi kuin mielikuvitukseesi.”

“Tunnet olosi hyvin ahdistuneeksi stressaavissa tilanteissa.”
​
“Olet aina ollut kiinnostunut epäsovinnaisista ja ristiriitaisista asioista, kuten kirjoista, taiteesta tai elokuvista.”

Tekee mieli kysyä, että millaisessa työympäristössä testi-ihmisten ajatellaan elävän. Kuinka moni liiketoimintaa tekevä organisaatio voi laittaa päätöksissään tunteen ja järjen vastakkain, jos toimii esimerkiksi kuluttajamarkkinoinnissa? Mikä vastakkainasettelu on oikeassa olemisen ja yhteistyön välillä? Ovatko faktapohjaisuus ja kompromissikyky toisiaan poissulkevia? Onko esitysjännitys introverttiuden merkki, vaikka kuuluisatkin näyttelijät tarvitsevat jännitystä suoriutuakseen hyvin? Eikö stressaava tilanne ole määritelmällisesti ahdistava?

Testissä on siis paljon ongelmia, mutta toisaalta tieteellisetkin testit ovat välillä ristiriitaisia. Mikä siis erottaa Myers-Briggsin tieteestä?

​Onko testi pseudotiedettä vai vanhentunutta tiedettä?

Tavanomainen kritiikki testiä kohtaan on, että sen on kehittänyt “joku maataloustieteilijä ja englanninopettaja”. On totta, että alkuperäisen testin tekivät agronomian dosentti Katherine Cook Briggs ja tyttärensä valtiotieteiden tutkija Isabel Briggs Myers. Testi pohjautuu kolmella akselilla psykiatri Carl Jungin ehdottamiin persoonallisuusulottuvuuksiin, ja neljäs akseli, suunnitelmallinen-spontaani, on parivaljakon itse kehittämä.

Pitää huomata, ettei formaali psykologian koulutuksen puute tee testistä vielä pseudotiedettä. Ensimmäisten psykologian tutkijoidenkin kirjoitukset olivat melko happoisia, eivätkä esimerkiksi Freudin peniskateus tai Jungin mystikkoilu ole säilyneet nykyaikaan saakka. Jungin alkuperäinen ajatus ekstroverteistä ja introverteistä on toki vakiintunut osaksi kyökkipsykologiaa, kuten Freudin alitajunnan käsitekin. Yleisesti 1900-luvun alun psykologia oli filosofointia, ei datan keräystä ja analysointia.

Mutta mikä ero on pseudotieteellä ja vanhentuneella tieteellä? Varmaan se, että jälkimmäisessä on kyse tutkijoiden hylkäämästä teoriasta, jota ei väen vängällä koiteta pitää yllä. Esimerkiksi kallonmuotoihin perustuva ihmisten tyypittely eli frenologia on vanhentunutta tiedettä: kun todettiin, etteivät samalla kallonmuodolla varustetut ihmiset ole samanlaisia, teoria hylättiin. Tässä vaiheessa voisi myös huomauttaa, että tutkimusten mukaan MBTI ennustaa melko huonosti ihmisten suoriutumista työssään.

Eettisesti kantavalla pohjalla oleva tiede päivittää itseään ajan myötä vastaamaan kritiikkiin, ja tätä MBTI ei tarpeeksi innokkaasti ole tehnyt. Päinvastoin, MBTI-testin oikeuksia hallinnoiva säätiö vastustaa jatkuviin persoonallisuuspiirteisiin siirtymistä, johon päästäänkin seuraavaksi.

Miksi testiä käytetään, vaikka se on vanhentunut?

​Lyhyesti sanottuna: todennäköisesti koska taustalla on ihan helvetin iso bisnes. Tyyppi-indikaattorin oikeuksienomistajan arvioidaan tienaavan vieläkin 20 miljoona euroa vuosittain pelkällä testin lisensoinnilla ja uusien MBTI-konsulttien kurssituksella. Oikeudenomistaja puolustaa testiä, koska se on suosittu, ja heidän mielestään ihmisten tyypittely on kuvaavampaa kuin tyypittämättömyys. Toisena syynä HS:n haastattelussa psykologi Jari Lipsanen nostaa syyksi rekrytointipalveluiden ulkoistukset. Jos perustaa rekrykonsulttifirman ilman psykologikoulutusta, on jotain laajalle levinnyttä ja tunnettua, mutta helppokäyttöistä testiä pakko käyttää työssä.

Testi onkin helppo käyttää ja intuitiivinen. Ihan kiva, mutta horoskoopitkin ovat helppokäyttöisiä ja intuitiivisia, lisäät vain syntymäajan ja saat kuulla oletko “musikaalinen diplomaatti” vai “kävelevä taskulaskin”. Muita helppoja tapoja olisi kysyä ihmisen äidiltä, miten tämä pärjäisi johtajana uudessa työpaikassa - tämäkin nopea testi saattaisi kertoa, sovellutko työpaikkaan, mutta pohjautuisi aika löperöihin perusteisiin.

Forer- tai Barnum-efektiksi kutsutaan ilmiötä, jossa ihmiset kokevat jonkun yleismaailmallisen asian kuvaavan heitä, jos sen sanotaan olevan heille tehty. Horoskoopit, ennustukset ja personoidut yksisarvisterapiat pohjautuvat pitkälti tähän. Myös MBTI-luokitusten kuvaukset yleisinhimillisistä piirteistä kuulostavat varmasti kuvaavilta, jos kuulee itsestään positiivisia puolia nostettavan esiin tällaisen testin avulla. Todennäköisesti kuitenkin persoonallisuudessa on useampia puolia kuin testi antaa ymmärtää.

Vaikka kaikki yläesitetty kritiikki on tunnettua, pitävät ihmiset silti kiinni tästä "no mutta nää on vähän tällasia harmittomia horoskooppeja" -mentaliteetistaan ja tekevät esimerkiksi parinmuodostuspäätöksiään näiden perusteella.

"Ostaisitko käytetyn parisuhteen tältä taulukolta?"

Ihmisyydellemme emme mitään voi, mutta instituutioiden pitäisikin kritisoida MBTI:tä nykyistä kovemmin. Harmi kyllä tieteilijöiden kritiikki aihetta kohtaan vaikuttaa melko laiskalta. Silloin tällöin Hesari tekee artikkelin, jossa kohteliaasti sanotaan, että tämä aihe on puppua. Usein testiä ei kuitenkaan jakseta kritisoida edes puoliläpikotaisesti, ja ihmiset luulevat tieteilijöiden olevan välinpitämättömiä ja aiheeseen perehtymättömiä. Toki yksittäisen tieteilijän näkökulmasta ei ehkä ole palkitsevaa vastustaa suurehkoa testiorganisaatiota ja laajalle levinnyttä pseudotiedettä liian kärkevästi.

Positiivisiakin uutisia aiheeseen liittyen toki on nähtävissä: esimerkiksi USA:n armeija on siirtymässä käyttämään Big Five -persoonallisuustyyppityökalua, jonka viisi persoonallisuusasteikkoa ovat jatkuvia, eivät binäärisiä. Lisäksi ne perustuvat laajaan tutkimukseen intuitiivisen spekulaation sijasta. Hyvässä kirjoituksessaan vuodelta 2016 vanha armeijan käyttäytymistieteiden professori kehuu tyyppitestiä ja toteaa, että työkalu oli pidetty ja että se auttoi sotilaita keskustelemaan avoimemmin ja tiedostamaan omaa persoonallisuuttaan. Jutussa todetaan kuitenkin melko suoraviivaisesti, että tulevaisuudessa siirrytään uuteen testityyppiin, joka ei tarpeettomasti jaa ihmisiä luokkiin.

​Testi on institutionalisoitunutta pseudotiedettä

Lyhennettynä: testi on 40-lukulaista persoonallisuustiedettä, jota ei ole päivitetty nykytieteen standardien mukaisesti. Sen sijaan MBTI:stä on tullut outo instituutio, joka perustelee itseään jollain syvemmällä viisaudella ihmisyydestä. Jos testin ainoa funktio on toimia keskustelun ja ajatusten herättäjänä, taustalla ei ole lopulta astrologiaa vakavampi tiedepohja. Kun testiä ei päivitä vaikka siitä löytyy paljon virheitä, siitä tulee pseudotiedettä.