|
Päivitys: Lue myös jutun jatko-osa, jossa esittelen kaksi keskisaumatonta maskia ja oman maskimallini!
Kesäkuun alussa Maailman terveysjärjestö WHO julkaisi suosituksen rohkaista kansalaisia käyttämään maskeja, ja elokuun puolivälissä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL julkaisi oman odotetun suosituksensa kasvomaskien käytöstä. Omia maskeja kuvainnollisesti kaavaillessani kaivoin suomenkielisestä internetistä yhteensä 16 erilaista ilmaista ohjetta ja päätin testata ne kaikki. Ohjeet oli pääasiassa julkaistu jo huhtikuussa. Tässä jutussa käyn läpi kokemuksiani ja arvioin sekä ohjeiden itsensä että niillä tuotettujen maskien ominaisuuksia. Ompelin kaikki ohjeet tasavertaisuuden vuoksi samasta tyylikkäästä puuvillaisesta lakanakankaasta, noudattaen kunkin ohjeen opastusta kerrosmääristä. Testikappaleen valmistus uhrattavissa olevasta kankaasta on ylipäätään hyvä ajatus maskeja ommellessa. Jutun lopussa on lista maskiohjeista kuvien ja linkkien kanssa. 
Kuudentoista testatun ohjeen lopputuotokset.
Maskit jakautuvat yhtä lukuunottamatta kahteen pääkategoriaan: kuppi- ja laskosmallisiin. Laskosmalliset maskit tunnistaa kirurginmaskeistakin tutuista reunasta kiinniommelluista laskoksista tai vekeistä, kun taas kuppimalliset maskit naaman keskilinjaa seuraavasta keskisaumasta, joka yhdistää maskin muotoillut symmetriset puolet. Testatuista kaavoista vain yksi ei kuulunut selkeästi kumpaankaan kategoriaan. Mallin valinta on loppukädessä makukysymys: kuppimaskit ovat aavistuksen paremmin istuvia, kun taas laskosmaskit ovat helpompia valmistaa.
Parhaat kuppimallit: istuvuus ja selkeysKangaskapinan ja Tuulia Designin mallit olivat minun lempiohjeeni kuppimalleista. Näistä kahdesta Kangaskapinan Moikka-maski oli itselleni aavistuksen paremmin istuva, mutta Tuulia Designin kasvosuojalla on selkeämmät, kuvalliset valmistusohjeet, jotka helpottivat työtä merkittävästi. Ohjeita yhdistävät useat kokoversiot erikokoisille päille ja hyvä istuvuus, jotka olivat lopulta silmälasi- ja isopäiselle ihmiselle tärkeitä tekijöitä.
Molemmista maskimalleista löytyy myös kuminauhakuja ja korvalenkit, jotka vetävät kangasta ryppyyn. Tämä ratkaisu tuntuu parantavan maskin istuvuutta ja antavan siihen säätövaraa: Vetämällä kangasta enemmän tai vähemmän rypylle saa säädettyä korvalenkkien pituutta hieman.
Hyvän istuvuuden ytimessä on kuitenkin lopulta hyvä kaavapala. Kaavapalat olivatkin hämmästyttävän erilaisia, ja pienilläkin muutoksilla oli suuri vaikutus maskin istuvuuteen: Saattaa olla sattumaakin, että juuri Kangaskapinan ja Tuulia Designin mallit sopivat maskeista minulle parhaiten. 
Kuppimallisten maskien kaavapalojen muodot ilman saumavaroja.
Parhaat laskosmallit: Henkilökohtaisuus ja helppousLaskosmalleista omat suosikkini olivat Helmihytin ja Käsityökekkerien ohjeet. Molempia yhdistävät pienet maskia ja sen valmistettavuutta parantavat oivallukset. Käsityökekkerien helpot muotolaskokset säästivät lopulta hämmästyttävän paljon aikaa moniin muihin laskosmaskeihin verrattuna, ja suodatintasku mahdollistaa erillisen suodatinkerroksen lisäämisen jälkikäteen. Helmihytin ohjeessa puolestaan on mainioiden mitoitusohjeiden lisäksi istuvuutta parantava leukasauma sekä rautalankakuja maskin yläreunan nenäaluetta muotoilevalle rautalangalle, jonka voi vielä pujottaa ulos kujastaan pesun ajaksi pyykinpesukoneen suojelemiseksi.
Kuvista on helppo huomata, miten Käsityökekkerien ohjeen mukaan tehdyn maskin alareuna repsottaa, kuten useimmilla laskosmaskeilla. Helmihytin leukasauma ratkaisee tämän. Käsityökekkerien laskokset puolestaan ovat helppo-ompeluisempia.
Muuten erot laskosmallisten maskien välillä olivat kuppimalleja vähäisempiä: käytettyjen kangaspalojen koko, laskostusten määrä ja suunta vaihtelivat, mutta ohjeen ydin pysyi hyvin pitkälle samana. Kiinnityksiin on monta hyvää vaihtoehtoaKuudessatoista testatussa ohjeessa esitettiin kahdeksan erilaista tapaa maskin kiinnitykseen kasvoille. Usein vaihtoehtoja tarjottiin yksi tai kaksi, mutta teoriassa kaikki kahdeksan olisivat yhteensopivia kaikkien maskiosien kanssa. Kiinnityksissä ompelijalla onkin monta hyvää vaihtoehtoa, ja paras valinta riippuukin pitkälti ompelijan omista painotuksista ulkonäön, käyttömukavuuden ja helppovalmisteisuuden välillä.
Ulkonäöllisesti minua miellytti eniten sidottava nauha maskikankaasta sivusaumassa. Maskikankaaseen täsmäävät nauhat antavat kokonaisuudelle mukavan yhtenäisyyden. Saman visuaalisen efektin voi saavuttaa myös hyvin valitulla valmiillakin nauhalla. Nauhojen valmistus maskikankaasta on verrattain työläs prosessi, joka vaatii kankaan leikkaamisen lisäksi taittelua, silittämistä ja saumaamista, joltaa säästyy valmista nauhaa käyttämällä.
Sidottavat nauhat ovat ylipäätään käteviä, koska niitä ei tarvitse mitoittaa käyttäjän mukaan, kuten korvalenkkejä. Ne ovatkin todennäköisesti helpoin vaihtoehto, jos maskeja pitää ommella eri henkilöille. Ne ovat myös mukavin vaihtoehto jos maskia aikoo käyttää pitkiä aikoja: hyvinkin mitoitetut korvalenkit tuntuvat alkavan painaa korvia ajan myötä. Materiaaleista miellyin eniten trikoohon. Trikoo on materiaalina sekä puuvillaa että kuminauhaa mukavampi iholla ja kestää pesua paremmin kuin kuminauha, vaikka joustaa venytettynä kuminauhan tavoin. Lisäksi sitä löytyy jo valmiiksi kotoa keneltä tahansa, joka omistaa ylimääräisen trikoo-t-paidan. Nauhojen valmistus on myös ihanan helppoa: kun on vain leikannut siivun paidasta, trikoonyöri on venyttelyä vaille valmis! Trikoo tuntui ensin soveltuvan huonosti korvalenkkeihin, koska mukavanpaksuiseen trikoonyöriin on hankala tehdä solmua, joka mahtuisi kuminauhakujaan piiloon. Mutta Kangaskapinan Moikka-maskin ohjeessa oli tähän ongelmaan hieno ratkaisu: Ompelemalla trikoonyörin päät kiinni saumanvaraan välttää solmut, ja puuvillakangas nyörin päiden välissä vahvistaa niiden saumaa. Ohje sisältää vielä korvalenkeille mitoitukset, jotka osuivat ainakin omalla kohdallani nappiin montaa muuta ohjetta paremmin. 
Solmu trikoonyöristä ei mahdu kovin pieneen kuminauhakujaan.
Istuvuus edellyttää kokoversioita
Kotilieden kaavassa kokoversioiden puute johti heikkoon istuvuuteen.
Testatuista ohjeista seitsemän tarjoaa vain yhden koon kaikenkokoisille kasvoille. Osa näistä maskeista istui tästä syystä merkittävän huonosti, pahimpana esimerkkinä Kotilieden kangasmaski, joka oli jo valmiiksi laskosmallisista maskeista pienin. Kangasta hörppäävien kuminauhakujien ompelun jälkeen maski on jo kiusallisen pieni kasvoilla, eikä se oikeasti yletä peittämään leukaa ja nenää samaan aikaan muuten kuin huolellisesti asettelemalla. Pieni koko saa myös kumilenkit kiristämään korvia kovasti. Useimmista ohjeista onneksi löytyy vähintään kolmijakoinen kokovalikoima.
Kunniamaininnan eri kokoversioistaan puolestaan ansaitsevat Helmihytin ja Tilkkukaupan ohjeet. Helmihytin kaunis ohje opasti ainoana mitoittamaan maskin käyttäjän kasvojen mittojen mukaan. Helmihytti suositti myös istuvuutta parantavaa leukataitosta, joka ratkaisee laskosmaskeille tyypillisen leuanalaisen repsotuksen. Samaan henkeen Tilkkukaupan Katrin Tilkkublogi opasti mitoittamaan laskostukset käyttäjän nenän mitan mukaan. Mitoitettu nenälaskos tuntuu parantavan maskin käyttömukavuutta, istuvuutta ja ulkonäköä. Otin itse tämän vihjeen luettuani sen käyttöön kaikissa ohjeissa, joissa ei erikseen neuvottu, miten kangasta tulisi laskostaa. Materiaalit, rakenne ja ristiriitaiset tiedotKangasmaskien ompelijaa vaivaa kaavojen lisäksi muutenkin runsaudenpula ohjeistuksen suhteen. Työterveyslaitos suosittaa käyttämään kangasmaskeissa yhtä tai enintään kahta kangas kerrosta, kun taas WHO:n maskidokumentin mukaan kerroksia vaaditaan minimissään kolme.
Suodatintasku on toimiva kompromissiratkaisu. Kuvassa Tuulia Designin ohjeen mukaan ommeltu maski.
Testaamistani ohjeista kaksi käytti yksinkertaista puuvillakangasta (Taikutti ja Kankaita.com). Käsityökekkerit, Tuulia Design ja Kangaskapinan Moikka-maskin ohje kaikki opastivat tekemään taskun suodattimelle muuten puuvillaiseen maskiin. Pidin itse suodatintaskusta, koska tällöin maskissa voi käyttää vaikka talouspaperia suodattimena, jos ei halua ostaa kuitukangasta. Kärkkäisen ohjeeseen kuului ainoana kuitukankaan lisääminen kiinteästi puuvillakerrosten väliin. Kaikki muut ohjeet käyttivät kahta päällekkäistä puuvillakangaskerrosta. Noudatin kuvatuissa koekappaleissa aina kutakin ohjetta materiaalivalintojen suhteen.
Materiaalin vaihtaminen ja kerrosten lisääminen ohjeeseen on lopulta kuitenkin helppoa. Itse ajattelin tehdä vielä käyttöön maskeja WHO:n ohjeen mukaan, jossa suodattava kuitukangas on ommeltu polyesterisen ulkokankaan ja puuvillaisen sisäkankaan väliin. Miksi maskiohjeita julkaistaan?Mielenkiintoisimmat erot maskiohjeiden välillä ovatkin lopulta metatasolla. Vaikka kaikki ohjeet ovat pohjimmiltaan ompeluohje kasvomaskille, ohjeisiin valikoitunut sävy riippuu sen julkaisijasta ja tämän tarkoitusperistä.
Marttojen, Tekstiiliopettajien liiton (TOL) ja Naisten valmiusliiton julkaisemat maskiohjeet on selkeästi suunnattu kansanmaskien ompelijoille: ohjeet ovat perusteelliset, kuvalliset, mutta samalla ulkoasultaan riisutut. Lopputuloksena syntyy yksinkertaisia perusmaskeja. Mukaan kuuluu tarkka ohjeistus maskin pesemisestä ja käsittelystä, jolle on varattu kokonainen sivu ohjeesta. Ohjeet on tehty vastuuntuntoisesti ja ajatuksella, ja niiden tarkoituksena tuntuisi olevan kannustaa ja opastaa kansalaisia maskien valmistukseen ja oikeaoppiseen käyttöön. Kärkkäisen ja Kankaita.comin ohjeet taas on ainakin näennäisesti tehty kankaiden myyntiä varten. Tavaratalo Kärkkäisen kasvomaskikaava on suomennettu vain osittain, ja sitä jaetaan Kärkkäisen verkkokaupassa maskeihin tarkoitettujen kuitukankaiden ohessa, kuin sivutuotteena erikoiskankaille. Ohje on myös ainoa testatuista, jossa on selkeä virhe: seuraamalla ohjeita tarkasti päätyisi ompelemaan sisävuoreen tarkoitetun suodatinkankaan maskin ulkopuolelle. Kankaita.comin suusuojan ohje on puolestaan sanantarkka käännös identtisestä saksankielisestä ohjeesta mundschutzille. Kyseessä lienee lopulta laskelmoiva hakusanaoptimointi, jolla haetaan kävijöitä verkkokaupan sivuille. Samaa henkeä löytyy myös Kotilieden ohjeesta: Ohjeen ohessa haastatellaan koronan kurittamaa käsityöyrittäjää, joka pelasti pisneksensä maskikaupoilla. On epäselvää onko kyseessä enemmän ohje maskin tekemiseen vai nopea ihmiskuva ajankohtaisen aiheen tiimoilta. Kaikista kolmesta ohjeesta saa niitä seuratessa tunteen, ettei niitä ole tehty ensisijaisesti kangasmaskien valmistusta varten, vaan asiakkaiden tai lukijoiden houkuttelemiseksi. Loput ohjeista sijoittuvat kaupallisuudessaan jonnekin järjestösektorin ja kaupallisten toimijoiden välimaastoon: käsityöharrastajuuden ja -yrittäjyyden raja on usein häilyvä. Artenio ja Oliina ovat pääasiassa ompelimoita, jotka ovat julkaisseet maskiohjeensa sivuillaan. Molempia ompelimo-ohjeita yhdistää funktionaalisuus: kyseessä on kaava, ei juuri muuta. Hieman harrastuspainotteisempia ovat ompelutarvikekauppa Kangaskapinan ja designkauppa Tuulia Designin ohjeet, jotka ovat pelkän kaavan sijaan selkeitä ohjeistuksia maskien valmistukseen käsityöprojektina. Nämä neljä eroavat vielä harrastuspainotteisemmista käsityöblogeista: Ompelupiiri, Katrin Tilkkublogi, Taikutti ja Helmihytti ovat pääasiassa minämuotoisia ja kuvarikkaita selvityksiä kirjoittajien omista käsityöprojekteista, joissa näkyy myös blogeille tyypillistä vuorovaikuttamista lukijoiden kanssa. Monet näistä ohjeistuksista ovat myös kauniita itsessään. Kaikissa käsityöyrittäjien ja -harrastajien ohjeissa maskien tekeminen on ytimessä: ohjeet ovat selkeästi tarkoitettu ommeltaviksi ja kirjoitettu ammattitaidolla ja intohimolla. Ne ovat kuitenkin järjestäen monimutkaisempia kuin järjestöjen kansanmaskiohjeet: todennäköisesti ohjeiden kohderyhmää ovat toiset käsityöharrastajat. Vaikka olisi helppo argumentoida, ettei julkaisijan motivaatiolla ole väliä, ohjeistuksia seuratessani huomasin, miten ohjeen tekijän tavoitteet heijastuvat lopputuotteeseen. Kaikki parhaat ohjeet ja oivallukset olivat käsityöyrittäjien ja -harrastajien käsialaa. On helppo olla kiitollinen suomalaisesta järjestösektorista ja käsityöyhteisöstä, kun vertaa näiden tuotoksia kaupallisempiin vaihtoehtoihin. Miksi ommella kangasmaskeja?Pelkkään yhden maskin ompeluun kului kaikilla ohjeilla likimain puoli tuntia. Aikaa uppoaa myös ompelun vaatimaan selvitys- ja kaavoitustyöhön sekä materiaalien hankintaan. Lisäksi ompelukone on käytännössä ehdoton tarvike. Lienee selvää ettei tätä kaikkea voi edellyttää ihmisiltä: Kasvomaskien ompelu ei siis ole ratkaisu “vähävaraisten” maskeeraukseen.
Valmiita kangasmaskeja puolestaan Suomessa myy yli 60 yritystä. Kun maskien noin kymmenen euron kappalehintaa vertaa reilun puolen tunnin työmäärään, on helppo todeta, ettei maskeja itselleen ompelemalla pääse säästöillään rikastumaan. Lisäksi kertakäyttöisten kasvomaskien hinnat ovat laskeneet sitten maskisuosituksen julkaisun. Kannattaako maskeja enää ommellakaan? WHO arvioi maskidokumentissaan kansanmaskisuosituksen mahdollisia hyötyjä. Ensimmäisenä mainitaan oireettomien kantajien tartuttavuuden madaltaminen. Tämä lienee hyödyistä selkein: maskit todennäköisesti torjuvat tautia. WHO nostaa esille myös kangasmaskien taloudelliset ja sosiaaliset hyödyt: "encouraging the public to create their own fabric masks may promote individual enterprise and community integration". Tämä puolestaan on läpikäymieni käsityöyrittäjien ja -harrastajien alaa: kaikki joko edistävät kaupallista toimeliaisuutta taikka voimistavat yhteisöllisyyttä omissa yhteisöissään. Jälkimmäisen näistä myös koin itse maskeja ommellessani: ohjeita seuratessa tuli hyvälle mielelle siitä, että nämä ihmiset ovat olemassa ja tekevät näitä ohjeita myös minua varten. Viimeiseksi kangasmaski voi WHO:n mukaan voimaannuttaa ihmisiä taistelussa viruksen leviämistä vastaan. Pukemalla maskin voi tuntea tekevänsä jotain taudin torjumiseksi, ja tämä tunne on tärkeä pandemian aiheuttaman stressin lievittämiseksi. Jossain kohtia tunsin itse melkein syyllisyyttä siitä, miten pandemia pelkistyi käsissäni hauskaksi käsityöprojektiksi. Mutta WHO:n byrokraattinen jargon kannustaakin armeliaisuuteen: pelon lievittäminen on tarkoituskin! Jos voi samalla harrastaa ja torjua tautia, ei pidä potea syyllisyyttä nautinnostaan. Maskien ompelu on hyvin kouriintuntuvaa, enemmän kuin turvavälit tai jopa käsihygienia. Ommeltuani pinon maskeja tunsin saaneeni jotain aikaan. Valmiita maskeja käsitellessä tulee hyvälle mielelle, ja koko korona tuntuu vähemmän voittamattomalta. 
Valmiit maskit päydällä luomassa tyytyväisyyttä.
maskit ja linkit
|
